Peurungan Kylpylässä lomaviikko vietetty :)

Viikko sitten maanantaina mieheni Niko vei minut ja lapset Peurungan Kylpylään tuetulle lomaviikolle joita RAY tukee ja Solarislomien kautta mm voi hakea. Suosittelen kaikille!
Mutta palataan meidän lomaviikkoon.
Alku ei mennyt todellakaan lupaavasti. Koimme paljon ennakkoluuloja ja asenneongelmaa. Minusta alkoi nopeasti tuntua jotta nyt olemme aivan väärässä paikassa ja olin valmis pakkaamaan tavarat ja lähtemään kotiin.
Nuoremmat lapset Inka ja Toni nauttivat kyllä alusta lähtien Kylpylästä Täysillä joka Peurungassa. Ja heitä enenmänkin huvitti ennaakkoluulot ja asenneongelmat. Hyvä esimerkki on mm että alku esittelyssä kaikki ohjelma oli sellasta että ei sokea voi osallistua ja kun asiasta huomautin, sain ikävän kommmentin että täällä tyyliin tehdään näin. Asian olisi voinut sanoa muutenkin ja asioita voidaan mukauttaa jos tahtoa on, mutta kommentti että tehkää perheenä lapsesi auttavat Sinut oli minulle liikaa.
Koska minähän kirjoitan Blokia www.facebook.com/katjajaopaskoira kirjoitin sinne aika tiukkoja avautumisia, sekä kyllä ihan Peurungan omille face sivuillekin.
T’ässä vaiheessa Peurungan työntekijä markkinoinnista Johanna otti Upeasti kopin asioista ja pyysi palaveriin asioiden tiimoilta ja sen jälkeen kun Hän alkoi asioita ajamaan eteenpäin ja asioista puhuttiin asioiden Oikeilla nimillä alkoi homma sujuakin Kiitettävästi! Kiitos vielä Johannalle!
Torstaina sitten Kata ja Toni tahtoivat lähteä kotiin, Kuopio Rocki veti jo puoleensa. Tonia rakentamaan niitä Isänsä kanssa ja ja Kataa Kavereiden kanssa sitten:)
Mutta eihän siinä mitään ja tässä vaiheeessa sain lomalta jo Opaskoira Bopinkin remmiin ja minun liikkuminen ja itsenäinen olo helpottui kummasti!
Sekä henkisesti oli helpompaa, kun asiat olivat selkeästi esillä ja minulla oli suora yhteys markkinointi-myynti-ihmisiin ja epäkohdista pääsin kertomaan heti. Toivottavasti näin tekee muutkin heti, eikä jätä asioita omaan mieleen ja sen vuoksi jää pois lomalta tai keskeytä sitä kuten minä
suunnittelin.

Epielpsia on sairaus mistä minulla kertoo koko ajan kädessä oleva ranneke,mutta kun kohtaukset eivät tavallisesti minulla ennakoi näin olen uuden asian edessä vähän tässä itsekkin nyt.
Uiminenhan meillä oli se 1.Juttu loman ajan. Peurunka tarjosi siihen upeat mahdollisuudet! Luonto oli ihan vieressäja Bopi otti ilon irti syöden isot määrät mustikoita ja vadelmia suoraan itsenäisesti… Hoh hoijaa..
Rentoutuminen oli varmasti minulle se tärkein anti lomasta. Pääsin valmiiseen pöytään syömään, ei siivoamista eikä ruuan laittoa. Todellista luksusta perheen Äidille siiis!
Sattumuksista on jäänyt Erityisesti mieleeni tiistai-illan epilepsiakohtaus iltapalalla. Lähtiessä huoneestamme tajusin jo että vointi ei ole hyvä,mutta ei liian heikko kumminkaan ja päätin että ok. Lähdetään iltapalalle nyt kaikki vain. Kävellessä huomasin etten pysty puhumaan kunnollla,mutta kun tämän huomaa vain minä ja edes lapset eivät tätä huomanneet. Otimme iltapalan ja olin tässä ollut ulospäin ihan normaali. Pääsimme pöytään ja siinä olin jo ollut vähn poissaoleva. Mutta sitten syödessä alko vasen käsi vispaamaan ja vetelin kaikki juomat lasten päälle. Esikoiseni Kata tajusi tilanteen ja osaa siihen reagoidakkin jo tässä tilanteessa kuten pitää. Aisasta ei tehdä numeroa. Juomat menivät Inkan päälle lähinnä ja Tonille ja Inkalle tuli selkeästi olo etteivät halua olla siinä tuijotuksen kohteeena hetkeäkään, koska kaikki ihmiset myös henkilökunta jäi tässä vaiheessa vain tuijottamaan mitä seuraavaksi tapahtuukaan…ja toinen sattumus mikä jäi Hyvin mieleen lomalta oli myös iltapalalta. Jossa koin että Olen Onnistunut Kasvattaja! Olimme linjastolla ottamassa iltapalaaa,kun siihen tuli Huutamaan törkeyksiä 2. n.7vuotiasta poikaa. Kukaan aikuinen ei sano mitään, mutta Kata sanoo: Tuollaiset puheet eivät sovi teidän ikäisille, siistikää suunne! Takaisinhan sieltä tuli keskisormen näyttö, mutta kertoo todellla mistä oli kyse. Vanhempia ei missään siinä, mikäli nimittäin olisi ollut olisi Katalla ja mulla asiaa. Mutta sitten vähän lisää loma kuulumisia.
Epilepsia on edelleen pelottava sairaus. Ei tiedetä että Oikeasti moni meistä Eläää Ihan tavallistakin Elämää kohtausten lomassa… Ja Epilepsiasta minulla kun kertoo vain ranneke kädessä on ihmisten ehkä välillä tietää mistä onkaan kyse, kun alan käyttäytymään ihmeellisesti. Minulla kun Epilepsia on vielä tälläinen joka näyttää muuttavan muotoaan säännöllisesti…
Ilmat suosivat meidän lomaviikkoa ja näin jälkikäteeen harmittaa ettemme enempää hyödyntäneet ulkoilma mahdollisuuksia, mutta eihän sitä kaikkea kerralla ehdikkään 🙂
Loppuyhteenvetona viikosta voisin sanoa että Alkuvaikeuksien jälkeen Todellla Mahtava ja Voimauttava viikko on takana! Sekään että Epilepsia on tullut nyt arkiseksi osaksi Elämääni ei tällä hetkellä saa minua lannistettua, olen Todellakin Voimaantunut!
Huomasin, tämän lomaviikon aikana rohkistuneeni paljon. Pääasiassahan liikuin vain lasten kanssa ja silloin Todella minä olen se Aikuinen. Lapseni eivät koskaan ota aikuisen roolia ja hoida minua tai eivät ole avustajaiani!
Tätä asiaa on välillä ihmisten vaikea ymmärtää…
Mutta toisaalta jos me vammaiset jäisimme kotiin ja emme olisi näkyvillä ei näihin ennakkoluuloihin tai asenneongelmiin voitaisi vaikuttaa. Näin ja avoimella keskustelulla saadaan vain parannuksia. Mutta milloin se opitaan todella että Esteettömyys on muuten muutakin kuin luiskat ja kaiteet…. Ehkä 50 vuoden kuluttua…. Toivon niin kovasti ainakin.
Tämän viikon olemme aloittaneet kotoisissa tunnelmissa, mutta tänään jo Kuopuksemme Inka hyppäsi bussiin ja matkasi Juvalle Mummolaan vielä kun ehti ennen kun loma loppuu. Olen taas kerran niin Onnelllinen siitä että meidän lapsilla on mummolat missä heistä todella välitetään ja ovat aina Tervetulleita. Minulla kun sellaisia ei ole ollut itselläni, koska ei enää elossa ollut isovanhempia on tämä ollut minulle ison oppimisen paikka. Pitkään ajattelin että en kehtaa työntää lapsia mummolaan hoitoon vaikka itse olin miten väsynyt… Mutta näin sitä kasvaa ihmisenä meikäläinenkin, joten miksi sitä ei kasvaisi ihmisillä tietoisuus Erilaisuudesta. Mutta nyt Täällä alkaa koirilla olla ruoka aika jo niin paljon myöhässä joten on pakko lopettaa ja laittaa tämä teidän iloksenne ettei koirat lopullisesti menetä hermojaan 🙂

Reisssussa Paltamossa ja välillä kotonakin

Maanantaina sitten tosiaan matkasimme kuopuksemme Inkan kanssa Paltamoon. Mukana Opaskoirani Bopi, pitihän Hänen päästä ” tyttöystäväänsä” Opas Inkkua taas tapaamaan….
Reissu meni Hyvin rennoissa merkeissä. liikuimme paljon ja Inka sekä Bopi uivat paljon. Kävimme erillaisilla uimarannoilla ja tuntui että aika meni kuin siivillä! Useinhan se niin juuri lomalla onkin.
Säät suosivat meitä ja saimme nauttia joka päivä auringosta.
Torstaina kotiuduimme helteessä ja kun bussi oli tunnin myöhässä oli odottelu aika tuskaista….
Nyt loppuviikon olemme olleet lähes kotosalla. Äitini tuli meille perjantaina ja jää tähän hoitamaan eläimet ,kun minä lasten kanssa suuntaan huomenna Kylpylähotelli Peurunkaan tuetulle lomaviikolle… Todellista rentoutumista siis luvassa, koska ei edes koiria ole huolehdittavana. No, tilanne jatkuu näin vain torstaina kun joudumme tekemään avustaja vaihdon ja esikoiseni Kata tulee kotiin ja mummi Bopin kanssa tulee avustamaaan loppu viikoksi minua 🙂 Eli ei ilman säätöä tämäkään reissu voi sujua 🙂
Mutta kun tähän kaikkeeen suhtautuu lomafiiliksellä asiat todella sujuvat…
Tänään olen koittanut saada vaatekaappia taas järjestykseen jotta löydän sieltä vaatteet reissua varten..Ei ole muuten pikkuinen homma.. Nyt kun olen vain pikana pessyt pyyykkiä ja sen jälkeen työntä nyt ne kaappiin kaivaen sieltä aina välttämättömät mukaan on kaaos valmis….
Mummi kävi eilen tyttöjen kanssa kouluvaateosotksilla, joten kouluun meno kongretisoituu lapsillekkin jo kovaa vauhtia. Paltamossakin pohdimme että olisi kiva vielä kerran ehtiä siellä käymään ennnen loman loppua,mutta totesimme että aika vain loppuu käsiiin.
Näin aktiivista lomaa ei meillä ikinä ole ollutkaan,mutta samalla tämä on ollut Erittäin Voimauttava loma!
Eilen taas Rakas Elämänkumppanini epilepsia nostipäätään ja kertoi olemassa olostaan,mutta ehdimme ajoissa lääkitsemään, joten säästyin isolta kohtaukselta… Mutta kun tuon olen Elämän kumppanikseni saanut on sen kanssa rinnakkan elettävä. Niin se on vain. Kiukku, katkeruus tms ei auta. Näillä Elämän pelikorteilla sitä vain mennäään!
Kovasti odotan tulevaa lomaviikkoa ja sitä ettei ole pakko tehdä yhtään mitään! vaikka samaan aikaan tiedän että jo parin päivän jälkeen ihmettelen että mitäs sitä tässä tekisinkään…
Kunnon siivoukset kun on saanut tehtyä kotona kesän aikana rauhassa on täällä selkeästi kaikilla mukavampaa olla!
Äitini on kova liikkumaan ja koirat ovat saaneet nyt pariin päivään Erittäin paljon liikuntaa ja tiedän että sitä tulevat saamaan lähipäivinä varmasti tavallistakin enenmän.. Tuossa kyllä pohdittiin, että meidän koirista pitäisi tehdä kanttarellikoiria. Bopihan rakastaa metsässä liikkumista ja tällä hetkellä keskittyy vain syömään mustikoita siellä pensaasta,mutta luuulisin että kanttarellikoiran hommankin oppisi nopeasti. Minusta ei vain ko koulutusta ole antamaan Hänelle joten pitää joku innokas opettaja siihen hommmaan löytää ensin 🙂

Radio Dein Kesäperheenä reissaamassa

Ei sitä onneksi kesän alussa tiennyt mitä kaikkea se tämä Kesä tuokaan tullessaan! 🙂 Mutta en kyllä vielä perjantai aamunakaan ollut ihan selvillä viikonlopun tuomista asioista, mutta aloitetaan alusta:
Perjantaina käytin Opaskoira Bopin eläinlääkärissä, koska erityisesti oikea korva vaivasi häntä. Ja eihän sieltä muuta kun tulehdus löytynyt, joten kuurille joutui koiruus. Perjantain aika pitkälti käytin aikani asioiden hoitoon ja pääsimme kuopuksemme Inkan kanssa vähän shoppailemaankin siinä 🙂
Perjantaina ratkesi lopullisesti, ettei mieheni Niko pääse lähtemään meidän kanssamme viikonlopun reissuun työesteiden vuoksi. Onneksi meillä oli esikoisemme Katan kanssa jo varasuunnitelma tähän asiaan, koska olimme päättäneet ettei tätä reissua peruta!
Onneksi Katan Ystäväpiiristä meille kuski löytyi ja vielä sellainen, jonka tiesimme jaksavan koko porukkaamme eikä säikähdä jos vähän ääntäkin lähtee 🙂
No, lauantaiaamuna starttasimme jo heti klo 9 aikoihin, kuten olimme suunnitelleetkin.. Mutta sitten tämä Erikoisuus jo alkaakin. Mehän olimme sopineet, että ensimmäinen etappimme on Jaripekka Hankasalmella, matkalla Jyväskylään.
Mutta kukaan ei tietenkään sanonut että Hankasalmelle eikä Joroisiin… Ja tämä sekaannus paljastui liian myöhään, joten mehän sitten kiepppasimme Joroisten kautta, mutta lomatunnelmissa kun olimme ei tästä stressiä kukaan ottanut 🙂
No Hankasalmellla pääsimme Jaripekkaan ja tankkaus ja ruokailu oli siellä sitten sovittuna. Aivan Upeaa palvelua saimme ja vaikka Tukikoira Sisusta ei olllut kukaan etukäteen paikkaan kertonut asia selvisi selittämällä mistä on kyse.
Tästä matkamme jatkui kohti Jyväskylää ja tässä vaiheessa aloin pohtia että onko todella järkevää ajaa vielä jo valmiiksi väsyneen ja äkäisen porukan kanssa ÄhtäriZoo:hon ja otinkin sinne yhteyden ja sovimme että tulemme vasta sunnuntaina. Ihanaa asiakaslähtöistä palvelua totesin heti jo!
Vaajakoskella piti tietenkin Pandan tehtaanmyymälässä käydä ostoksilla. Niin paljon oli vaihtoehtoja, jotta ei oikein tiennyt enään mitä ottaisimmekaan…
Sieltä ajoimme suoraan majoitukseemme joka oli Hotelle Albassa Jyväskylässä. Lämminhenkinen vastaanotto oli täälläkin odottamassa ja tunsimme itsemme Todellakin Tärkeiksi vieraiksi kun saimme illan aikana vielä Herkkulautasellisetkin huoneisiimme. Majotuimme siis 2 hotellihuoneessa olihan meitä sentään 5 henkeä ja Sisu, Bopihan jäi kotiin sairastamaan.
Ilta meni nopeasti, kävimme seikkaillen lähikaupassa ja sen jälkeen autoilimme vielä Tikkakoskelle Sotilaskotiin kahville. Tässä asiassa meillä oli tuuria, koska tavallisesti sotilaskoti ei olisi lauantaiiltana ollut auki,mutta poikkeuksellisesti oli, mutta jouduimme me 45 minuuttia aukeamista odottelemaan. Onneksi oli hyvä ilma, eikä meillä kiire eikä muita ilta suunnitelmia!
Unta ei illalla tarvinnut kyllä odotella, sammuimme helposti, oli päivä ollut sen verran rankka kaikillle!
Aaamulla reippasti ensin Sisun kanssa suuntasimme Katan kanssa ulkoilemaan ja kunhan kaikki olimme aamupalallla käyneet oli hetken huilin aika ennen kun auton nokka käänsi kohti Ähtäriä ja Ähtäri Zoo:ta.
Kova jännitys kuhisi selkeästi autossa, olihan kyseessä se matkamme” Pääkohde”
Ja Todellakaan emme pettyneet! Voimme lämpimästi suositella ko paikkaa ihan jokaiselle!
Eläimet ovat luonnon mukaisissa tarhoissa, eivätkä ihmisten ilona pällisteltävinä. Erikoisuutena meillä oli se että saimme henkilökohtaisen opaan koko päivän ajaksi ja näin saimme paljon enenmän tietoa eläimistä ja eläinpuiston toiminnasta yleensäkin!
Ruokailuun päättyi tuo vierailu ennen kun kaarroimme kotimatkalle kotiin tuli 222km suorinta reittiä, joten autossa on tullut istuttua tässä parin päivän sisään ihan kivasti !
Mutta on Todella ollut sen arvoista!
Meillä oli jokaisessa 3. kohteessamme Upea Vastaaanotto ja meihin todella panostettiin, Kiitos radio Deille järjestelyistä ja Erikois Kiitos Jaripekka, Hotelli Alba ja Ähtäri Zoo !!! Näitä kaikkia paikkoja voimme lämpimästi suositella ihan jokaiselle! Ammattitaito on näissä paikoissa oikeasti kohdallaan!!
Nyt illalla kotiuduimme ja syy miksi kirjoitan nyt vielä puoli unessa tämänkin blokkauksen on se että hyppään huomenna kuopuksemme Inkan ja Bopi koiran kanssa bussiin ja matkustamme muutamaksi päiväksi Paltamoon Ystäväni luo ja eihän näitä reissu kuulumisia nyt niin kauan voi päässä pitää, ehtii taas sattua ja tapahtua vaikka mitä uutta reissun päällä, joten piti nämä päästä teille heti tuoreeltaan kertomaan!

13680909_821012661332349_8978145772145970273_n 13726588_819071344859814_2425430883505057250_n 13776002_821424474624501_1662177125039087880_n

Kouvolan suunnassa

Niin sitä sitten Kuopuksemme Inkan kanssa tulimme junalla Kuopiosta Kouvolaan torstaina kera Opaskoira Bopin(www.facebook.com/katjajaopaskoira).
Me olemme jo niin rutinoituneita junamatkaajia että kunnon eväät osaamme varata ja tietenkin Inka piipahtaa ravintolavaunussakin. Tällä kertaa junassa oli myös mukava chihuahua emäntänsä kera ja Bopi sai herkkuluunkin heiltä. Koira nimi ei vain tarttunut minun mieleen valitattavasti ja kuvaakaan emme tajunneet matkakaverista ottaa …
mieheni Niko ja poikamme Toni tulivat tänne Isäni luo lauantai aamusta ja päivän vietimme Tykkimäessä huvitellen. Ihanaa oli olla porukalla liikenteessä ilman mitään kiirettä tai että kukaan kiukuttelisi kun tylsää 🙂 Ja lapsetkin viihtyivät vielä hyvin.Asia jota minä jännitin kovastikkin… Eivät nimittäin mitenkään innolla Tykkimäkeä odottaneet erityisesti Toni oli ennen sinne menoa Hyvin epäileväinen….
Minä ja Bopi saimme mahtavaa treeniä myös vaikka pelkäsin ennen lähtöä kestääkö Bopin tasssu ehjänä, koska Hän on astuntu kotikulmilla lasiin joka oli viiltänyt anturan auki sillä seurauksella että Bopi ontui koko perjantai päivän jalkaansa,kun oli torstaina innostunut tästä vapaudesta täällä maalla 🙂 No, perjantaina joutui olemaan kiinni rauhassa ja tassu ehti sen verran parantua että pääsimme Onnellisesti Tykkimäkeen porukalla, muutin olisi minun liikkuminen ollut kyllä epätoivoista!
Esikoisemme Kata jäi muita eläimiä hoitamaan kotiin ja saimme kuullakkin sieltä että Topi-mopsimme oli taas saanut vaikean epilepsiakohtauksen ja ei voi ollenkaan hyvin… Suru tuli,mutta kun tiedän että Topi on jo 10 vuotias mopsi on Elämä jo ehtoo puolella ja nyt samalla laitankin jo meidän perheeseen pienen koiran paikan auki! Eli pääsee maalle, omakotitaloon on kavereita ja saa varmasti Hyvän loppu Elämän kodin! Muuta kriteerejä ei tosiaan ole kun että pieni ja terve koiruus 🙂 Kemiat ne sitten ratkaisevat onko joku koira se meidän laumaan tuleva 🙂 Yöt pääsee viettämään Toni poikamme vieressä 🙂
Minun oma terveys on ollut nyt Upea! Olen Hienosti jaksanut olla mukana ja sitä kautta mieliala kaiken kaikkiaan on kohentunut. Epilepsia on nyt rauhoittunut taas hetkeksi ainankin ja kunnioitamme toinen toisiammme.
Mieheni Niko ja Toni poikamme lähtivät jo tänään autolla kohti Kuopiota, minä ja Inka Bopin kera matkailemme Kuopioon vasta tiistaina perässä. Ei tästä nyt niin pikavierailua tehdä 🙂
Tänään oli Mukava päivä kun pääsimme tapaaamaan sukulaisiamme: Serkkuni Mari, siskoni Hannelle ja Äitini kävivät täällä Ja tietenkin Marin lapset Eeli ja Enni, meidän lasten pikkuserkut. Lapset pääsivät uimaan ja nauttimaan Kesän parhaudesta täällä. Aurinko paistoi ja vaikka ukkonen jossain kaukana jyrisikin se ei onneksi päälle tullut tällä kertaa!
Nyt otetaan vain rennosti johon Bopi näyttää mallia kuorsaamalla tuossa vieressäni Tyytyväisenä! Miksi stressata tulevia asioita,kun niille ei kumminkaan mitään voi paras elää tässä hetkessä ja nauttia tästä Hetkestä!!

13606706_817203211713294_744084615955839141_n 13606927_813772932056322_9143770824310432841_n 13627217_817203251713290_5341151254739330114_n

Epilepsia Peikko vauhdissa taas

Pitkään mietin otsikkoa, koska en jatkuvasti tahtoisi vain kirjoittaa sairauksistani täällä blokissa,mutta tuo Elämänkumppanini epilepsia on ollut taas vauhdissa ja vaikuttanut kaikkeen ,joten eihän tässä muuta otsikkoa saanut aikaiseksi… 🙂
Alkuviikosta tajusin että nyt epilepsia on siinä pisteessä etten ilman sairaalahoitoa saa tätä kuriin taas. No, tiistaina 38vuotis Syntymäpäivänäni sitten jo pakotin itseni soittamaan Kysille ja kertomaan koko tilanteen. Siellä oltiin sitä mieltä että saman tien sairaalaan,mutta minä ilmoitin että olen liian monta syntymäpäivää jo sielä viettänyt jotta ei käy, tulen huomenna. tässä näkee taas sen päättäväisyyden mikä minulla on nykyisin 🙂
Keskiviikko päivähän meni sitten melkein Kysissä.. Verikokeita ja ja keskusteluja. Vaihtoehtoina oli sairaalaan jääminen ja kotiin lähtö. Minä en suostunut sairaalaan jäämään vaikka vähän lääke muutosta tehtiinkin. Olen jo v. 2008 lähtien tämän sairauden kanssa taistellut, joten tiedän mistä on kyse….
Mutta suunnitelmiin jouduttiin tekemään muutoksia ja minä en lähtenyt Juva Rockkiin mukaan, vaikka niin oli alkujaan sovittu ja sinne suuntasi mieheni Niko ja poikamme Toni kera Opaskoirani Bopin ( www.facebook.com/katjajaopaskoira ). ja mopsi Topi … Minä jäin esikoisemme ja Tukikoira Sisun ( www.facebook.com/tukikoirasisu) kanssa kotiin. Kiukuttihan tuo mutta perjantai-iltana tullut raju epilepsiakohtaus. Onneksi Sisu ehti väliin enkä ehtinyt rappusiin silloin. Joten Elämä siltä osin mallillaan 🙂
Rauhallisesti ollaan täällä oltu tämä viikonloppu kyllä ja nautittu rauhasta.
Kuopuksemme Inka kotiutuu viimein jo tiistaina kotiin. Pääsee muutamaksi päiväksi tänne valittamaan että on tylsää 🙂 Sitten suuntaammehan taas Kouvolaan. Isäni luo ja Tykkimäkeen 🙂 Minä olen päättänyt että koko tätä kesää ei tule sairaudet varjostamaan ja aika hyvin olen saanut nuo taka-alalle työnnettyä,mutta välillä on pakko ollut höllätäkkin…
Elämä on tällä hetkellä kaikesta huolimatta Reilusti Positiivisen puolella 🙂
Elämä kantaa ja siihen uskon kumminkin osaan todella nauttia pienistäkin ilon aiheista ja ottaa positiivisen asenteen silloinkin kun kukaan muu ei asiassa näe mitään positiivista. Turha valittaminen on poistunut Elämästäni, mutta samalla huomaan poistavani Elämästä ne turhasta valittajat ja vain toisista hyötymistarkoituksessa En ymmärrä miksi ihmisillä on tälläisiä taipumuksia, koen että jokaisen pitäisi oppia Elämään Oikeasti, eikä olla Ystävä Hyötymistarkoituksessa!!!
Mutta minä poistan heidät Elämästäni ja sen jälkeen pöytä on puhas uusiin tuttavuuksiin Elämässäni!
Ystävyyttä ylläpitävät ihmiset! Karua on ollut todeta että vielä tälläisiä minunkin Elämässäni pyörii…
Mutta Elämä on oppimista ja tämän oppiminen on ollut yksi porras Elämässäni 🙂
Ihanaa on ollut kotona , kun on siistiä ja saanut rauhottua paikoilleen, eikä ole pakosti tarvinnut tehdä mitään. Pihahommia kyllä riittäisi,meillä on aikamoinen viidakko nimittäin pihalla,mutta sinne en lähde siivoamaan kyllä 🙂
Syksyä tässä pikkuhiljaa suunnittelen samalla kun täytän kalenteria syksyn menoista. Kouluun tai jotain opiskelemaan ainankin veri vetäisi kovaa vauhtiaja niin taidan tehdäkkin… 🙂 Mitä ja missä ja miten intensiivisesti onkin vielä suuri arvoitus… Eiköhän tuo selviä tässä lähiviikkoina…
Mutta nyt ukkonen jyriseee täällä jo niin kovasti että taidamme Sisun kanssa alkaa laittamaan loputkin ikkunat kiinni ja antaa ukkosen jyristä ulkona ja me nautitaan rauasta täällä sisällä…

Erillainen Juhannus mitä suunnittelimme

Minähän jo toukokuussa aloitin suunnittelemaan ja sopimaan menot koko kesän ajalle. Ja Juhannuksen suunnitelman löin lukkoon samalla Nikon Äidin kanssa, että vaikka Niko olisi töissä Juhannuksen mikä silloin näytti varmalle, minä ja lapset sekä koirat tietenkin menisimme mökkeilemäään 🙂
Tällä viikolla sitten saimmekin Yllätyksen, että Nikolla onkin vapaa Juhannus.
Ja minä jo ehdin ajatella että Ihanaa pääsemme viettämään Oikeaa perheaikaa kerrankin!
Koko tämän viikonhan minä käytin suursiivouksen merkeissä ja se oli ehkä ä vähän liikaa taas.. Eilen jo olo oli heikko ja tuntui että ei mitään jaksa,mutta tänään kun ajatuksena olisi ollut lähtö olin j o niin poissa pelistä että teimme sen ainoan järkevän ratkaisun…
Eli Niko lähti Toni-poikamme kanssa mökille jossa kuopus Inka jo on viikon verran mummon ja Vaarin kanssa ollutkin ja ottivat Bopi ja Topi koirat mukaansa ja minä jäin esikoisemme Katan ja Sisu-koiran kanssa tänne kotiin vetämään henkeä, sekä varmistamme näin sen että mikäli vointini heikkenee yllättäen olin lähellä Kysiä.. Ikinä kun tästä minun päästä ei tiedä, se kun varottaa vähän voi oikeasti olla seuraava osoite jo Kys.
Olen oppinut jo vuosien aikana kunnioittamaan sairauksiani ja Elämme niiden kanssa Yhteiseloa toisiamme kunnioittaen niin pärjäämme!
Kyllähän mökkireissun peruuntuminen harmittaa kovasti,mutta onneksi nyt lapset ja koirat sinne pääsivät kumminkin ja järjettömiä riskejä emme enään tahdo ottaa terveyteni kanssa.
Ja Kesää on paljon vielä jäljellä, eihän tämä ole kun yksi viikonloppu Kesän aikana, joten kyllä tästä selvitään ilman mielensä isompaa pahoittamista 🙂
Erittäin kiitollinen olen että Niko jaksoi rankan viikon jälkeen lähteä kumminkin mökkeilemään ja ensin ajamaan mökille reilun 100km ottaen koirat vielä mukaan, koirat jotka rakastavat uimista ja järven rannalle päästessään ovat varmasti Onnensa kukkuloilla 🙂
Kyllä minäkin tahtoisin Elämän jonka voin suunnitella varmaksi ja tehdä niin kuin suunnittelimme, mutta ilmeisesti minulle sellaista Elämää ei ole suunniteltu.
Onneksi tiedän että Kesälle on vielä paljon mukavaa suunnitteilla. Paljastetaan nyt sen verrran , että tulossa on Tykkimäki reissua, Jyväskylän suuntaan reissaamme myös ja Peurunkaan saimme tuetun loma viikonkin, jonne joudun kyllä taas lähtemään lasten kanssa ilman Nikoa, onneksi tällä kertaa pääsemme helpolla, kun Äitini on Paras ja luvannut tulla tänne eläintenhoitajaksi viikon ajaksi, jotta me saamme silloin Todellakin lomailla 🙂
Vaikka meidän perheessä koirilla on Erittäin iso rooli monessakin asiassa on k Upeaa kerran päästä reissuun ilman koiria, vaikka sitten tiedän että liikkumiseni on paljon haastavampaa ja varmasti menetän hermot monta kertaa kun en tiedä mihin mennä,mutta pääsen nauttimaan kylpylästä täysillä ja nukun aamulla pitkään ja vain suoraan aamiaiselle, ei kerrankin ulos ennen aamiaista 🙂 Elämän pieni iloja siis sielläkin tiedossa.
Näin vauhdikasta kesää ei meidän perheellä ikinä ole tainnut ollakkaan,mutta toisaalta viime kevään kun mietin vain että kunhan saisin Elää tämän kesän edes ja sain kevään leikkauksella todellla Elämäni takaisin ja nyt voin mennä ja touhottaa melkein Täysillä on siitä otettava Kaikki irtikin 🙂
Ensi talvena ehdimme taas istua kotona kun ei koulustakaan voi jaktuvasti poisas olla ja reisssata….
Monen mielestä suhtaudumme muutoksiin jo liiankin välinpitämättömästi, pakkohan se on ollut oppia tämä rennompi ajattelu tapa, ei tätä muuten pää kestäisikään….
Ilmoista Juhannuksen aikaa kaikille ja pitäkää huolta toisistanne jotta kaikki jatkavat Elämäänsä vielä Juhannuksen jälkeenkin!

Epilepsia liiton Kurssikuulumisia

Maanantaina hyppäsimme lasten ja koirien kanssa junaan jamatkustimme Turkuun Ruissalon Kylpylään Epilepsia liiton aikuisten perhekurssille!
Bussimatka kesti melkein 6h ja monella olisi varmasti tullut lasten ja koirien kera paljonkin harmaita hiuksia, mutta meillä sujui matka hienosti! Lapset oli varustettu hyvin matkaeväin ja kun oli tiedossa että pitkä istuminen on on edessä oli asennoitukkin sen mukaan!
Viikko on ollut Erittäin Vauhdikas!
Lapset ovat viihtyneet Hienosti, toiminta on ollut monipuolista aikuisillekkin. On ollut luentoja, vertais keskusteluja ja vapaa aika on aika pitkälle mennyt meillä koirien parissa. Erityisesti olemme nauttineet kun Bopi on päässyt uimaan mereen ja päästämään oikeasti päivän höyryt ulos!
Minulle sinänsä uutta tietoa epilepsiasta ei ole tullut,mutta kertausta kylläkin sopivasti!
Ja ennen kaikkea taas muistutusta siitä miten tärkeää on huolehtia itsestään ja toisaalta olen huomannut miten tiukka perhepaketti me oikeasti olemmekaan
Olen Erittäin Ylpeä lapsistamme! Koko viikkona ei kiukutteluja, ei väsymyksestä, ruuasta , ohjelmasta eikä edes siitä että minua tarvitsee auttaa täällä. Eihän minulla täällä ole avustajaa ollut mukana , joten esim ruokailuissa auttaminen on on ollut lasten hommana. Erityis Kiitosta tästä hommasta annan esikoisellemme Katalle 🙂 Tonille Erityis Kiitos koirien lenkitys avustajota olen saanut koko viikon kerta pyytämisellä ja Kuopus Inka on huolehtinut siitä että meidän perhe on ollut edustettuna aina joka ohjelmassa, vaikka me muut olisimme esim koirien kanssa lähteneet lenkille samaan iltaohjelman aikaan!
Huomenna matkustamme kotiin junalla illalla. Kopuksemme Inka jää suoraan mummolaan ja minä toisten kanssa matkustan Kuopioon saakkka 🙂 Eli pitkä istuminen on taas edesä huomenna,mutta on tämä ollut sen arvoista kyllä!
Joitain kuvia on laitettukkin jo sivulle www.facebook.com/katjajaopaskoira ja lisää sinne laitetaan viikosta myöhemin kyllä 🙂 On vain sen verran vauhdikasta ollut että ei ole ehditty kuvaamaan kovinkaan paljon ..

Kesäfiiliksiä!

13394189_803875609712721_6377364018453033899_n

Tässä ollaan jo innokkaana Turussa

13418896_802556149844667_6584399016222174300_n

Kaverin kanssa iltalenkillä

13332903_801584149941867_9177895446425337553_n

Mielenkiintoisia juttuja tutkimassa kaverin kanssa.

13413678_801584123275203_6280283887598585137_n

Lennokaita kesäfiiliksiä kaikille!

Kesälaitumilla

Kun toukokuun viimeisenä päivänä lauloin nuorempien lasten Kevätjuhlassa Suvivirttä en voinut tehdä sitä ilman että silmät kostuivat.
Tajusin, että minähän Elän edelleen!
Minulla on Todella Tarkoitus vielä täällä!!
Silloin taas kerran tajusin kuinka Onnellinen Oikeasti olenkaan.
Kyllähän minäkin välillä valitan että Elämä on joka asiassa niin turhaa,mutta loppujen lopuksi huomaan että ei niin olekkaan
Ja nyt kun olemme lasten kanssa saaneet olla jo viikon lomalla ja ehtineet kokea Upean matkan Etelä- Suomessa olen Todellakin Kiitollinen jokaisesta Päivästäni täällä taas. Ehkä minun piti käydä tuo kevään rankka sairastelu osio Elämässäni, jotta muistan miten tärkeää on Elää todellakin juuri tässä hetkessä. Jotenkin sitä liian usein sokaistuu pitämään Elämää itsestään selvyytenä!
mutta sitten Etelä-Suomen reissustamme!
Meidän perhehän siiis valittiin radio Dein Kesäperheeksi 2016 ja sillä tiimoin kävimme Radio Deissä kuvattavana ja haastattelussa. Oli Mahtava kokemus!
Mutta otetaan alusta .
Matkaan lähdin minä siis kaikkien kolmen lapsemme sekä 2 koiran kera www.facebook.com/katjajaopaskoira ja www.facebook.com/tukikoirasisu . Jännitys oli lähtiessä käsinkosketeltavaa,mutta reissu sujui Upeasti!! Lapset malttoivat hienosti istua pitkän matkan ja sen lisäksi sitten vielä Seikkailumme Pasilan asemalla oli kyllä minulle sellainen Todistus siitä että lapset ovat todellakin oppineet Reippaiksi ja Rohkeiksi nuoriksi jotka asenteellaan pääsevät kyllä pitkälle Elämässään!!
Helsingistä palasimme sitten Kouvolaan ja menimme Isäni luo, tarkoitushan oli mennä Tykkimäkeen perjantaina,mutta sään ollessä myrskyn puolella sekä minun jalkojen kerryttäessä nesteet jalkoihin, joten jalkani olivat kuin halot päätimme siirtää reissua Tykkimäkeen heinäkuulle.
Mutta nautin Todella paljon kun kerrankin kaikki lapset lähtivät reissuun mukaan. Ja toivottavasti tämän kesän perheenä kuljemmekin..
Eilen lauantaina palasimme kotiin ja tämä päivä onkin mennyt jo taas valmistautuessa huomiseen siirtymiseen Turkuun ja Epilepsia liiton aikuisten perhekurssille Ruissalon Kylpylään … Pitkä matka,mutta rutiinilla ja Hyvilä eväillä sekin sujuu 🙂
Luotan omaan Terveyteeni ja sen kestämiseen,kunhan muistan kunnioittaa sitä niin sekin kunnioittaa minua!
Harmittaa minua kovasti kun mieheni Niko ei pääse meidän kanssa nyt tuonne Turkuunkaan, mutta onneksi Tulevalta viikolta odotan paljon muutakin kun Yhteistä aikaa, lapset kaipaavat tietoa epilepsiasta ja sen monimuotoisuudesta.. Niin moni minun terveyteen liittyvä asia siiehn liittyy kumminkin olennaisena osana ja minun on välillä Äitinä vaikea niitä lapsille Ymmärrettävästi selittää…
Mutta nyt en ota stressiä asioista kaikki järjestyy kyllä kun Otetaan Kesämielellä luottaen Elämän tiedän että vielä tälle kesälle tulee Yhteisiäkin reissuja 🙂 Minun pitää vain malttaa mieleni nyt 🙂
Tulevana viikkona koitan kirjoittaa kuulumisiamme tännekkin, koska nyt kun en ottanut konetta mukaan huomaan että kirjoittaminen näinä harvoina vapaapäivinä meinaa jäädä ja sitten tuntuu että jää melkein kun Päiväkirja kirjoittamatta 🙂 Lämmintä Kesää Kaikille tasapauolisesti!!

12932672_768123499954599_1981986574400925423_n

Toipumisen Pitkällä tiellä

Täällä sitä taas tiukasti jo näppäimistöllä ollaan..
Leikkaus kunnialla ohi, mitä nyt hetkeksi menetin liikuntakykyni ja meinasi paniikkia iskeä…
Mutta Heti kun sain passiivisesti edes varpaat liiikkumaan sängyn laitaa vasten tajusin että tästä toivutaan! Ja nyt liikun jo omin jaloin ja sormetkin liikkuvat näppäimistöllä suht sujuvasti, voimaa ei käsissä ole eikä puhettakaan lenkille menosta( sen kyllä sairaalastakin kielsivät…), mutta Elämä voittaa ja pikkuhiljaa kuntoudun kyllä!
Hermoja raastavaa tämä eniten on olllut nyt. Kivut ovat siedettävät ja eniten mieltäni lämmittää ajatus, että minä olin koko ajan oikeassa leikkauksen suhteen.
Asia kun vielä minulle kyseenalaistettiin leikkausta edeltävänä päivänä ja jouduttiin myöntämään sen jälkeen että tämä oli Se Oikea ratkaisu olisin pomppinut ilosta jos olisin voinumt!
Suunnitelmat Kesä osalta alkavat selkiintyä ja Yllätyskin sinne on luvassa, jonka olen vielä luvannut pitää salassa, kesäkuun alkupuolella sitten paljastan,mutta sen lupaan että meidän kesästä tulee Upea ja Vauhdikas!
Kiitän Yhteistyötahoja jo etukäteen!!! Yhteistyössä on Voimaa!!
Kesäkuun 1. päivään asti joudun siis ottamaan Erikois rauhallisesti, koska silloin vasta saan tikit pois päästä ja silloin uuden shuntin pitäisi olla ns toimintakunnnossa täysin. Pää selkeästi vähän pohtii että onko tämä hyvä juttu vai ei, mutta nyt toivon että vastaisuudessani mi nun ei tarvitse enään näitä valitus kirjoituksia kirjoittaa, vaan pääsen kirjoittamaan taas Positiivisia Arjestamme 🙂
Koska paljon positiivistakin Elämään mahtuu!
Opaskoirani Bopin kanssa selvitimme siis Opaskoira katselmuksen enenn sairaalaan lähtöä kunnialla ja olemme nyt Oikea koirakko 🙂
Lasten kesälomat lähenevät ja Elämä saa taas sen mukanaan uuden suunnan . Esikoisemme Kata on hakenut uuteen suuntaan ammattialallaan, keskimmäinen lapsemme Toni siirtyy yläkoulun puolelle ja kuopuskin aloittaa syksyllä jo 6. lk:n… Onneksi mulla näitä eläimiä on paapottavaksi ettei syli ihan tyhjänä ole!