Antaako haasteiden lannistaa vai meneekö eteenpäin?

Tämä on asia jota olen joutunut viime aikoina pohtimaan paljonkin?
Niin omalta osaltani kun lähipiirin myötä.
Itse olen luonteeltani ihminen, joka menee läpi vaikka harmaan kiven, mutta toisaalta ymmärrän sen ettei kaikki ole luonteeltaan samanlaisia….
Mutta jään vain miettimään heti että niin helppo on jäädä synkistelemään asioita joita ei voi tehdä tai ei voi saavuttaa. Se lista on meillä jokaisella varmasti loppujen lopuksi pitkä jos oikein jää miettimään.
Tämän viikonlopun olen viettänyt Epilepsia liiton verkkovertaisohjaajien koulutuksessa ja eilinen iltapäivä vietettiin Suomenlinnassa… Siellä minä oppaan kertoessa tulin samalla tavalla mukulakivikatuja perässä koiran kansa kun muutkin 🙂 Ei se helppoa ollut ei koiralle eikä minulle,mutta selvittiin.
Väsynyt on koira vielä tänäänkin kyllä selkeästi,mutta taas vain voitimme itsemme ja selvisimme asiasta mikä olisi voinut olla ajatuksen tasolla ylivoimainen 🙂
Vastoinkäymisten tullessa vastaan on ne kohdattava juuri siinä eikä jäädä surkuttelemaan… Sen olen oppinut ja huomaan itsekkin olevani näin paljon vahvemmilla Elämässä kokonaisuudessaan!
Olen varmasti välillä rasite läheisille, kyllä minä sen tiedostan,mutta en ole itse valinnut osaani ja sitä että olen sairastunut jne. Myöskään en tahallani rasita ketään ja koitan selvitä omillani siihen asti kun se on mahdollista. Aina se ei ole ja sekin on hyväksyttävä vastoinkäymisenä …
Epilepsia on olllut hyvin rauhallisena nyt,mutta mitä se keksiikään siinä vaiheessa kun kotiin pääsemme on sen hetken tilanne sitten…
Ensi viikko vaikuttaa tässä vaiheessa tavallista rauhallisemmalta, mutta vielähän tuo ehtii täyttyä, vai tuntuuko se vain siltä, kun en stressaa jokaista asiaaa jo valmiiksi ja mieti miten asia voi mennä vikaan…

Mihin kaikkeen eksynkään…

Sitä ei onneksi viikon alussa tiedä mitä viikko tuokaan tullessaan.. Sitä moni sanoo, että sokea Elää rauhallista Elämää kotona,mutta minun osalta Elämä on vain toisin…
Viikon aikan ehdin tehdä töitä, istua kokouksissa, autokoulun teoriatunneillekkin pääsin istumaan ja kuuntelemaan!
Tänään sitten hypättiin Nikon ja Opaskoira Bopin kanssa junaan ja tulimme Helsinkiin Epilepsia liiton verkkovertaisohjaajakoulutukseen.
Täällä sitä sitten ollaan äänessä sunnuntaihin asti!
Niin, miten tämän on kestänyt epilepsia ja muut sairaudet, voisin sanoa että suht hyvin yöllisiä kohtauksia on ollut kyllä, mutta selvillä vesillä vielä ollaan sillä saralla.
Nautin Elämästä ja Elän Täysillä
Lasten kanssa on olllut Erittäinkin vauhdikasta. Kun keskiviikko iltana lähdin Tukipilarin järjestämme vapaaehtoisten Kallavesi risteilylle huokaisin syvää… Meillä kun jo kuopuksellakin on murrosikä täysillä päällä ja esikoisen anoreksiakaan ei ole vielä unohdettu mietin tosiaan että miten tästä selviää… Mutta kun soitin risteilyltä kotiin joka kesti Kallavedellä sen 2h Kallavedellä sain kuulla että kotona on kaikki hienosti eikä mitäään kiukuttelua ole ollut…. Mutta Äidillle sitä kyllä riiitti.. Ei ollut makaroonilaatikko joka oli Isoveljen laittamaa ei kelvannut pikkusiskolle jne… Hoh hoijaa…
Niko on edelleen tehnyt todella paljon töitä ja olen ollut välillä kuin yksinhuoltaja ja se on kyllä voimille ottanut tämän komppanian kanssa,mutta tämä kahden keskinen viikonloppu on tullut kyllä tarpeeseen.. joten koitetaan nauttia siitä! Eli monellammat omilla koneillaan ja koira nukkuu tyytyväisenä 🙂 Mutta tämä on meidän Arkea ja me nautimme tästä !

Uudet Tuuletko Elämään?

Viimein Elämässäni Uskon siihen, että Elämä oikeasti kantaa ja selviämme Elämästä!
Viimeinen 2 vuotta Elämästä on mennyt aika Taistelun merkeissä ihan olemassa olostamme.
Lapsen vakava sairastuminen ja sen mukanaan tuomat ongelmat, oma taistelu Elämästä ja muun perheen jaksaminen siinä samalla on kuormittanut meitä kaikkia niin että nyt vasta huomaan että Kesän aikana olemme Uskaltaneet antaa Tunteiden vyöryä Ylitsemme niin Iloisina kun Negatiivisinakin tunteina. Enää ei ole tarvinnut niitä lakaista maton alle!
Kalenteria olen voinut täyttää Hyvällä mielellä pientä jännitystä tuntien kumminkin… Haasteita haen usealta eri saralta tällä hetkellä ja samalla tiedän että 1. asia Elämässäni on Perhe! Enään sitä virhettä en tee että koitan olla Super Äiti ja selvitä kaikesta ihan noin vain… Tiedän jo rajani…
On ollut Hienoa seurata esikoisemme toipumisen tietä anoreksiasta yli ja samalla olla rinnalla kulkija silloin kun Hänellä oma usko toipumiseen on huojunut.
Joten luvassa tästä lähtien varmasti Iloisempia Päivityksiä Elämästämme!
Ensi viikon ohjelmaa vähän voisin avata… Kata ja Tukikoira Sisu ( www.facebook.com/tukikoirasisu) ovat heti maanantai aamun piristykseksi lehtihaastattelussa ja minulla alkaa viikko IT-hommissa. Kokouksia Kallavesi risteily ja muuta arkista puuhaa viikkooni mahtuu 🙂 Pe-su vietän Helsingissä Epilepsialiiton verkkovertaisohjaaja koulutuksessa. Mieheni Niko lähtee mukaani joten parisuhde aikaakin kerrankin siis luvassa, mutta tietenkin Opaskoira Bopi on myös mukana ( www.facebook.com/katjajaopaskoira ) .
Tälläisin aatoksin lähdemme Uuteen Viikkon luottaen tulevaan koko Sydämellämme!!

Kesäloma loppui ja Arki alkoi!

Vauhdilla meni Kesäloma! Ei voi muuuta sanoa!
Lomaamme on ollut helppo seurata täältä kirjoituksistani, joten minkäänlaista ns loppu yhteenvetoa en ole kirjoittamassa!
Eilen olin kuopuksemme kanssa viimeisiä koulutarvike hankintoja tekemässä ja pohdimmekin siinä ettei meillä ikinä ole ollut näin Super Aktiivista Kesälomaa!
Tässä tahdon Kiittää kaikkia sen mahdollistaneita,mutta Erityisesti Radio Dei:tä, jonka Kesäperheenä saimme tämän Kesän ollla!
Haastetta ja Onnistumisia niiitä Kesään mahtui paljon!
Paljon opimme perheenäkin tänä Kesänä. Opimme sen että me olemme niin tiukka paketti Yhdessä että pärjätään milloin ja missä vain kun vain luotamme itseemme ja toisiimme!
Eilen aloitti opiskelun esikoisemme ja tänään nuoremmat lapset. Ihana ollut seurata sitä jännitystä mikä edelleen koulun alkamiseen liittyy, vaikka ei enään alaluokille mennäkkään 🙂
Itse henkisesti käyn nyt kai vasta prosessia keväästä ja pohdin paljon kuolemaa ja ihmisen merkitystä tässä maailmassa. Uskon asiat ovat olleet ehkä tänä kesänä enenmän mielessä, varmasti paljon johtuen siitä kuinka hiuskarvan varassa taas kerran Elämäni oli keväällä. Olen niin Kiitollinen että saan olla edelleen seuraamassa lasteni kehitystä aikuisuutta kohti ja olla vaimo miehelleni jota rakastan!
Tätä kirjoitan vähän haastavassa tilanteessa kun Tukikoira Sisu( www.facebook.com/tukikoirasisu) makaa päälläni ja on päättänyt että Hän tarvitseee nyt kaiken huomion. Ihanaa on ollut että kesän aikana myös Sisu on alkanut merkkkaamaan epilepsiakohtaukseni. Iso apu ja helpottaa Elämääni paljon!
Mutta Positiivisin ajatuksin lähden Syksyä kohden ja Luottaen siihen että Elämä kantaa varmasti siloinkin,kun itse ei jaksa taistella!!

Peurungan Kylpylässä lomaviikko vietetty :)

Viikko sitten maanantaina mieheni Niko vei minut ja lapset Peurungan Kylpylään tuetulle lomaviikolle joita RAY tukee ja Solarislomien kautta mm voi hakea. Suosittelen kaikille!
Mutta palataan meidän lomaviikkoon.
Alku ei mennyt todellakaan lupaavasti. Koimme paljon ennakkoluuloja ja asenneongelmaa. Minusta alkoi nopeasti tuntua jotta nyt olemme aivan väärässä paikassa ja olin valmis pakkaamaan tavarat ja lähtemään kotiin.
Nuoremmat lapset Inka ja Toni nauttivat kyllä alusta lähtien Kylpylästä Täysillä joka Peurungassa. Ja heitä enenmänkin huvitti ennaakkoluulot ja asenneongelmat. Hyvä esimerkki on mm että alku esittelyssä kaikki ohjelma oli sellasta että ei sokea voi osallistua ja kun asiasta huomautin, sain ikävän kommmentin että täällä tyyliin tehdään näin. Asian olisi voinut sanoa muutenkin ja asioita voidaan mukauttaa jos tahtoa on, mutta kommentti että tehkää perheenä lapsesi auttavat Sinut oli minulle liikaa.
Koska minähän kirjoitan Blokia www.facebook.com/katjajaopaskoira kirjoitin sinne aika tiukkoja avautumisia, sekä kyllä ihan Peurungan omille face sivuillekin.
T’ässä vaiheessa Peurungan työntekijä markkinoinnista Johanna otti Upeasti kopin asioista ja pyysi palaveriin asioiden tiimoilta ja sen jälkeen kun Hän alkoi asioita ajamaan eteenpäin ja asioista puhuttiin asioiden Oikeilla nimillä alkoi homma sujuakin Kiitettävästi! Kiitos vielä Johannalle!
Torstaina sitten Kata ja Toni tahtoivat lähteä kotiin, Kuopio Rocki veti jo puoleensa. Tonia rakentamaan niitä Isänsä kanssa ja ja Kataa Kavereiden kanssa sitten:)
Mutta eihän siinä mitään ja tässä vaiheeessa sain lomalta jo Opaskoira Bopinkin remmiin ja minun liikkuminen ja itsenäinen olo helpottui kummasti!
Sekä henkisesti oli helpompaa, kun asiat olivat selkeästi esillä ja minulla oli suora yhteys markkinointi-myynti-ihmisiin ja epäkohdista pääsin kertomaan heti. Toivottavasti näin tekee muutkin heti, eikä jätä asioita omaan mieleen ja sen vuoksi jää pois lomalta tai keskeytä sitä kuten minä
suunnittelin.

Epielpsia on sairaus mistä minulla kertoo koko ajan kädessä oleva ranneke,mutta kun kohtaukset eivät tavallisesti minulla ennakoi näin olen uuden asian edessä vähän tässä itsekkin nyt.
Uiminenhan meillä oli se 1.Juttu loman ajan. Peurunka tarjosi siihen upeat mahdollisuudet! Luonto oli ihan vieressäja Bopi otti ilon irti syöden isot määrät mustikoita ja vadelmia suoraan itsenäisesti… Hoh hoijaa..
Rentoutuminen oli varmasti minulle se tärkein anti lomasta. Pääsin valmiiseen pöytään syömään, ei siivoamista eikä ruuan laittoa. Todellista luksusta perheen Äidille siiis!
Sattumuksista on jäänyt Erityisesti mieleeni tiistai-illan epilepsiakohtaus iltapalalla. Lähtiessä huoneestamme tajusin jo että vointi ei ole hyvä,mutta ei liian heikko kumminkaan ja päätin että ok. Lähdetään iltapalalle nyt kaikki vain. Kävellessä huomasin etten pysty puhumaan kunnollla,mutta kun tämän huomaa vain minä ja edes lapset eivät tätä huomanneet. Otimme iltapalan ja olin tässä ollut ulospäin ihan normaali. Pääsimme pöytään ja siinä olin jo ollut vähn poissaoleva. Mutta sitten syödessä alko vasen käsi vispaamaan ja vetelin kaikki juomat lasten päälle. Esikoiseni Kata tajusi tilanteen ja osaa siihen reagoidakkin jo tässä tilanteessa kuten pitää. Aisasta ei tehdä numeroa. Juomat menivät Inkan päälle lähinnä ja Tonille ja Inkalle tuli selkeästi olo etteivät halua olla siinä tuijotuksen kohteeena hetkeäkään, koska kaikki ihmiset myös henkilökunta jäi tässä vaiheessa vain tuijottamaan mitä seuraavaksi tapahtuukaan…ja toinen sattumus mikä jäi Hyvin mieleen lomalta oli myös iltapalalta. Jossa koin että Olen Onnistunut Kasvattaja! Olimme linjastolla ottamassa iltapalaaa,kun siihen tuli Huutamaan törkeyksiä 2. n.7vuotiasta poikaa. Kukaan aikuinen ei sano mitään, mutta Kata sanoo: Tuollaiset puheet eivät sovi teidän ikäisille, siistikää suunne! Takaisinhan sieltä tuli keskisormen näyttö, mutta kertoo todellla mistä oli kyse. Vanhempia ei missään siinä, mikäli nimittäin olisi ollut olisi Katalla ja mulla asiaa. Mutta sitten vähän lisää loma kuulumisia.
Epilepsia on edelleen pelottava sairaus. Ei tiedetä että Oikeasti moni meistä Eläää Ihan tavallistakin Elämää kohtausten lomassa… Ja Epilepsiasta minulla kun kertoo vain ranneke kädessä on ihmisten ehkä välillä tietää mistä onkaan kyse, kun alan käyttäytymään ihmeellisesti. Minulla kun Epilepsia on vielä tälläinen joka näyttää muuttavan muotoaan säännöllisesti…
Ilmat suosivat meidän lomaviikkoa ja näin jälkikäteeen harmittaa ettemme enempää hyödyntäneet ulkoilma mahdollisuuksia, mutta eihän sitä kaikkea kerralla ehdikkään 🙂
Loppuyhteenvetona viikosta voisin sanoa että Alkuvaikeuksien jälkeen Todellla Mahtava ja Voimauttava viikko on takana! Sekään että Epilepsia on tullut nyt arkiseksi osaksi Elämääni ei tällä hetkellä saa minua lannistettua, olen Todellakin Voimaantunut!
Huomasin, tämän lomaviikon aikana rohkistuneeni paljon. Pääasiassahan liikuin vain lasten kanssa ja silloin Todella minä olen se Aikuinen. Lapseni eivät koskaan ota aikuisen roolia ja hoida minua tai eivät ole avustajaiani!
Tätä asiaa on välillä ihmisten vaikea ymmärtää…
Mutta toisaalta jos me vammaiset jäisimme kotiin ja emme olisi näkyvillä ei näihin ennakkoluuloihin tai asenneongelmiin voitaisi vaikuttaa. Näin ja avoimella keskustelulla saadaan vain parannuksia. Mutta milloin se opitaan todella että Esteettömyys on muuten muutakin kuin luiskat ja kaiteet…. Ehkä 50 vuoden kuluttua…. Toivon niin kovasti ainakin.
Tämän viikon olemme aloittaneet kotoisissa tunnelmissa, mutta tänään jo Kuopuksemme Inka hyppäsi bussiin ja matkasi Juvalle Mummolaan vielä kun ehti ennen kun loma loppuu. Olen taas kerran niin Onnelllinen siitä että meidän lapsilla on mummolat missä heistä todella välitetään ja ovat aina Tervetulleita. Minulla kun sellaisia ei ole ollut itselläni, koska ei enää elossa ollut isovanhempia on tämä ollut minulle ison oppimisen paikka. Pitkään ajattelin että en kehtaa työntää lapsia mummolaan hoitoon vaikka itse olin miten väsynyt… Mutta näin sitä kasvaa ihmisenä meikäläinenkin, joten miksi sitä ei kasvaisi ihmisillä tietoisuus Erilaisuudesta. Mutta nyt Täällä alkaa koirilla olla ruoka aika jo niin paljon myöhässä joten on pakko lopettaa ja laittaa tämä teidän iloksenne ettei koirat lopullisesti menetä hermojaan 🙂

Reisssussa Paltamossa ja välillä kotonakin

Maanantaina sitten tosiaan matkasimme kuopuksemme Inkan kanssa Paltamoon. Mukana Opaskoirani Bopi, pitihän Hänen päästä ” tyttöystäväänsä” Opas Inkkua taas tapaamaan….
Reissu meni Hyvin rennoissa merkeissä. liikuimme paljon ja Inka sekä Bopi uivat paljon. Kävimme erillaisilla uimarannoilla ja tuntui että aika meni kuin siivillä! Useinhan se niin juuri lomalla onkin.
Säät suosivat meitä ja saimme nauttia joka päivä auringosta.
Torstaina kotiuduimme helteessä ja kun bussi oli tunnin myöhässä oli odottelu aika tuskaista….
Nyt loppuviikon olemme olleet lähes kotosalla. Äitini tuli meille perjantaina ja jää tähän hoitamaan eläimet ,kun minä lasten kanssa suuntaan huomenna Kylpylähotelli Peurunkaan tuetulle lomaviikolle… Todellista rentoutumista siis luvassa, koska ei edes koiria ole huolehdittavana. No, tilanne jatkuu näin vain torstaina kun joudumme tekemään avustaja vaihdon ja esikoiseni Kata tulee kotiin ja mummi Bopin kanssa tulee avustamaaan loppu viikoksi minua 🙂 Eli ei ilman säätöä tämäkään reissu voi sujua 🙂
Mutta kun tähän kaikkeeen suhtautuu lomafiiliksellä asiat todella sujuvat…
Tänään olen koittanut saada vaatekaappia taas järjestykseen jotta löydän sieltä vaatteet reissua varten..Ei ole muuten pikkuinen homma.. Nyt kun olen vain pikana pessyt pyyykkiä ja sen jälkeen työntä nyt ne kaappiin kaivaen sieltä aina välttämättömät mukaan on kaaos valmis….
Mummi kävi eilen tyttöjen kanssa kouluvaateosotksilla, joten kouluun meno kongretisoituu lapsillekkin jo kovaa vauhtia. Paltamossakin pohdimme että olisi kiva vielä kerran ehtiä siellä käymään ennnen loman loppua,mutta totesimme että aika vain loppuu käsiiin.
Näin aktiivista lomaa ei meillä ikinä ole ollutkaan,mutta samalla tämä on ollut Erittäin Voimauttava loma!
Eilen taas Rakas Elämänkumppanini epilepsia nostipäätään ja kertoi olemassa olostaan,mutta ehdimme ajoissa lääkitsemään, joten säästyin isolta kohtaukselta… Mutta kun tuon olen Elämän kumppanikseni saanut on sen kanssa rinnakkan elettävä. Niin se on vain. Kiukku, katkeruus tms ei auta. Näillä Elämän pelikorteilla sitä vain mennäään!
Kovasti odotan tulevaa lomaviikkoa ja sitä ettei ole pakko tehdä yhtään mitään! vaikka samaan aikaan tiedän että jo parin päivän jälkeen ihmettelen että mitäs sitä tässä tekisinkään…
Kunnon siivoukset kun on saanut tehtyä kotona kesän aikana rauhassa on täällä selkeästi kaikilla mukavampaa olla!
Äitini on kova liikkumaan ja koirat ovat saaneet nyt pariin päivään Erittäin paljon liikuntaa ja tiedän että sitä tulevat saamaan lähipäivinä varmasti tavallistakin enenmän.. Tuossa kyllä pohdittiin, että meidän koirista pitäisi tehdä kanttarellikoiria. Bopihan rakastaa metsässä liikkumista ja tällä hetkellä keskittyy vain syömään mustikoita siellä pensaasta,mutta luuulisin että kanttarellikoiran hommankin oppisi nopeasti. Minusta ei vain ko koulutusta ole antamaan Hänelle joten pitää joku innokas opettaja siihen hommmaan löytää ensin 🙂

Radio Dein Kesäperheenä reissaamassa

Ei sitä onneksi kesän alussa tiennyt mitä kaikkea se tämä Kesä tuokaan tullessaan! 🙂 Mutta en kyllä vielä perjantai aamunakaan ollut ihan selvillä viikonlopun tuomista asioista, mutta aloitetaan alusta:
Perjantaina käytin Opaskoira Bopin eläinlääkärissä, koska erityisesti oikea korva vaivasi häntä. Ja eihän sieltä muuta kun tulehdus löytynyt, joten kuurille joutui koiruus. Perjantain aika pitkälti käytin aikani asioiden hoitoon ja pääsimme kuopuksemme Inkan kanssa vähän shoppailemaankin siinä 🙂
Perjantaina ratkesi lopullisesti, ettei mieheni Niko pääse lähtemään meidän kanssamme viikonlopun reissuun työesteiden vuoksi. Onneksi meillä oli esikoisemme Katan kanssa jo varasuunnitelma tähän asiaan, koska olimme päättäneet ettei tätä reissua peruta!
Onneksi Katan Ystäväpiiristä meille kuski löytyi ja vielä sellainen, jonka tiesimme jaksavan koko porukkaamme eikä säikähdä jos vähän ääntäkin lähtee 🙂
No, lauantaiaamuna starttasimme jo heti klo 9 aikoihin, kuten olimme suunnitelleetkin.. Mutta sitten tämä Erikoisuus jo alkaakin. Mehän olimme sopineet, että ensimmäinen etappimme on Jaripekka Hankasalmella, matkalla Jyväskylään.
Mutta kukaan ei tietenkään sanonut että Hankasalmelle eikä Joroisiin… Ja tämä sekaannus paljastui liian myöhään, joten mehän sitten kiepppasimme Joroisten kautta, mutta lomatunnelmissa kun olimme ei tästä stressiä kukaan ottanut 🙂
No Hankasalmellla pääsimme Jaripekkaan ja tankkaus ja ruokailu oli siellä sitten sovittuna. Aivan Upeaa palvelua saimme ja vaikka Tukikoira Sisusta ei olllut kukaan etukäteen paikkaan kertonut asia selvisi selittämällä mistä on kyse.
Tästä matkamme jatkui kohti Jyväskylää ja tässä vaiheessa aloin pohtia että onko todella järkevää ajaa vielä jo valmiiksi väsyneen ja äkäisen porukan kanssa ÄhtäriZoo:hon ja otinkin sinne yhteyden ja sovimme että tulemme vasta sunnuntaina. Ihanaa asiakaslähtöistä palvelua totesin heti jo!
Vaajakoskella piti tietenkin Pandan tehtaanmyymälässä käydä ostoksilla. Niin paljon oli vaihtoehtoja, jotta ei oikein tiennyt enään mitä ottaisimmekaan…
Sieltä ajoimme suoraan majoitukseemme joka oli Hotelle Albassa Jyväskylässä. Lämminhenkinen vastaanotto oli täälläkin odottamassa ja tunsimme itsemme Todellakin Tärkeiksi vieraiksi kun saimme illan aikana vielä Herkkulautasellisetkin huoneisiimme. Majotuimme siis 2 hotellihuoneessa olihan meitä sentään 5 henkeä ja Sisu, Bopihan jäi kotiin sairastamaan.
Ilta meni nopeasti, kävimme seikkaillen lähikaupassa ja sen jälkeen autoilimme vielä Tikkakoskelle Sotilaskotiin kahville. Tässä asiassa meillä oli tuuria, koska tavallisesti sotilaskoti ei olisi lauantaiiltana ollut auki,mutta poikkeuksellisesti oli, mutta jouduimme me 45 minuuttia aukeamista odottelemaan. Onneksi oli hyvä ilma, eikä meillä kiire eikä muita ilta suunnitelmia!
Unta ei illalla tarvinnut kyllä odotella, sammuimme helposti, oli päivä ollut sen verran rankka kaikillle!
Aaamulla reippasti ensin Sisun kanssa suuntasimme Katan kanssa ulkoilemaan ja kunhan kaikki olimme aamupalallla käyneet oli hetken huilin aika ennen kun auton nokka käänsi kohti Ähtäriä ja Ähtäri Zoo:ta.
Kova jännitys kuhisi selkeästi autossa, olihan kyseessä se matkamme” Pääkohde”
Ja Todellakaan emme pettyneet! Voimme lämpimästi suositella ko paikkaa ihan jokaiselle!
Eläimet ovat luonnon mukaisissa tarhoissa, eivätkä ihmisten ilona pällisteltävinä. Erikoisuutena meillä oli se että saimme henkilökohtaisen opaan koko päivän ajaksi ja näin saimme paljon enenmän tietoa eläimistä ja eläinpuiston toiminnasta yleensäkin!
Ruokailuun päättyi tuo vierailu ennen kun kaarroimme kotimatkalle kotiin tuli 222km suorinta reittiä, joten autossa on tullut istuttua tässä parin päivän sisään ihan kivasti !
Mutta on Todella ollut sen arvoista!
Meillä oli jokaisessa 3. kohteessamme Upea Vastaaanotto ja meihin todella panostettiin, Kiitos radio Deille järjestelyistä ja Erikois Kiitos Jaripekka, Hotelli Alba ja Ähtäri Zoo !!! Näitä kaikkia paikkoja voimme lämpimästi suositella ihan jokaiselle! Ammattitaito on näissä paikoissa oikeasti kohdallaan!!
Nyt illalla kotiuduimme ja syy miksi kirjoitan nyt vielä puoli unessa tämänkin blokkauksen on se että hyppään huomenna kuopuksemme Inkan ja Bopi koiran kanssa bussiin ja matkustamme muutamaksi päiväksi Paltamoon Ystäväni luo ja eihän näitä reissu kuulumisia nyt niin kauan voi päässä pitää, ehtii taas sattua ja tapahtua vaikka mitä uutta reissun päällä, joten piti nämä päästä teille heti tuoreeltaan kertomaan!

13680909_821012661332349_8978145772145970273_n 13726588_819071344859814_2425430883505057250_n 13776002_821424474624501_1662177125039087880_n

Kouvolan suunnassa

Niin sitä sitten Kuopuksemme Inkan kanssa tulimme junalla Kuopiosta Kouvolaan torstaina kera Opaskoira Bopin(www.facebook.com/katjajaopaskoira).
Me olemme jo niin rutinoituneita junamatkaajia että kunnon eväät osaamme varata ja tietenkin Inka piipahtaa ravintolavaunussakin. Tällä kertaa junassa oli myös mukava chihuahua emäntänsä kera ja Bopi sai herkkuluunkin heiltä. Koira nimi ei vain tarttunut minun mieleen valitattavasti ja kuvaakaan emme tajunneet matkakaverista ottaa …
mieheni Niko ja poikamme Toni tulivat tänne Isäni luo lauantai aamusta ja päivän vietimme Tykkimäessä huvitellen. Ihanaa oli olla porukalla liikenteessä ilman mitään kiirettä tai että kukaan kiukuttelisi kun tylsää 🙂 Ja lapsetkin viihtyivät vielä hyvin.Asia jota minä jännitin kovastikkin… Eivät nimittäin mitenkään innolla Tykkimäkeä odottaneet erityisesti Toni oli ennen sinne menoa Hyvin epäileväinen….
Minä ja Bopi saimme mahtavaa treeniä myös vaikka pelkäsin ennen lähtöä kestääkö Bopin tasssu ehjänä, koska Hän on astuntu kotikulmilla lasiin joka oli viiltänyt anturan auki sillä seurauksella että Bopi ontui koko perjantai päivän jalkaansa,kun oli torstaina innostunut tästä vapaudesta täällä maalla 🙂 No, perjantaina joutui olemaan kiinni rauhassa ja tassu ehti sen verran parantua että pääsimme Onnellisesti Tykkimäkeen porukalla, muutin olisi minun liikkuminen ollut kyllä epätoivoista!
Esikoisemme Kata jäi muita eläimiä hoitamaan kotiin ja saimme kuullakkin sieltä että Topi-mopsimme oli taas saanut vaikean epilepsiakohtauksen ja ei voi ollenkaan hyvin… Suru tuli,mutta kun tiedän että Topi on jo 10 vuotias mopsi on Elämä jo ehtoo puolella ja nyt samalla laitankin jo meidän perheeseen pienen koiran paikan auki! Eli pääsee maalle, omakotitaloon on kavereita ja saa varmasti Hyvän loppu Elämän kodin! Muuta kriteerejä ei tosiaan ole kun että pieni ja terve koiruus 🙂 Kemiat ne sitten ratkaisevat onko joku koira se meidän laumaan tuleva 🙂 Yöt pääsee viettämään Toni poikamme vieressä 🙂
Minun oma terveys on ollut nyt Upea! Olen Hienosti jaksanut olla mukana ja sitä kautta mieliala kaiken kaikkiaan on kohentunut. Epilepsia on nyt rauhoittunut taas hetkeksi ainankin ja kunnioitamme toinen toisiammme.
Mieheni Niko ja Toni poikamme lähtivät jo tänään autolla kohti Kuopiota, minä ja Inka Bopin kera matkailemme Kuopioon vasta tiistaina perässä. Ei tästä nyt niin pikavierailua tehdä 🙂
Tänään oli Mukava päivä kun pääsimme tapaaamaan sukulaisiamme: Serkkuni Mari, siskoni Hannelle ja Äitini kävivät täällä Ja tietenkin Marin lapset Eeli ja Enni, meidän lasten pikkuserkut. Lapset pääsivät uimaan ja nauttimaan Kesän parhaudesta täällä. Aurinko paistoi ja vaikka ukkonen jossain kaukana jyrisikin se ei onneksi päälle tullut tällä kertaa!
Nyt otetaan vain rennosti johon Bopi näyttää mallia kuorsaamalla tuossa vieressäni Tyytyväisenä! Miksi stressata tulevia asioita,kun niille ei kumminkaan mitään voi paras elää tässä hetkessä ja nauttia tästä Hetkestä!!

13606706_817203211713294_744084615955839141_n 13606927_813772932056322_9143770824310432841_n 13627217_817203251713290_5341151254739330114_n

Epilepsia Peikko vauhdissa taas

Pitkään mietin otsikkoa, koska en jatkuvasti tahtoisi vain kirjoittaa sairauksistani täällä blokissa,mutta tuo Elämänkumppanini epilepsia on ollut taas vauhdissa ja vaikuttanut kaikkeen ,joten eihän tässä muuta otsikkoa saanut aikaiseksi… 🙂
Alkuviikosta tajusin että nyt epilepsia on siinä pisteessä etten ilman sairaalahoitoa saa tätä kuriin taas. No, tiistaina 38vuotis Syntymäpäivänäni sitten jo pakotin itseni soittamaan Kysille ja kertomaan koko tilanteen. Siellä oltiin sitä mieltä että saman tien sairaalaan,mutta minä ilmoitin että olen liian monta syntymäpäivää jo sielä viettänyt jotta ei käy, tulen huomenna. tässä näkee taas sen päättäväisyyden mikä minulla on nykyisin 🙂
Keskiviikko päivähän meni sitten melkein Kysissä.. Verikokeita ja ja keskusteluja. Vaihtoehtoina oli sairaalaan jääminen ja kotiin lähtö. Minä en suostunut sairaalaan jäämään vaikka vähän lääke muutosta tehtiinkin. Olen jo v. 2008 lähtien tämän sairauden kanssa taistellut, joten tiedän mistä on kyse….
Mutta suunnitelmiin jouduttiin tekemään muutoksia ja minä en lähtenyt Juva Rockkiin mukaan, vaikka niin oli alkujaan sovittu ja sinne suuntasi mieheni Niko ja poikamme Toni kera Opaskoirani Bopin ( www.facebook.com/katjajaopaskoira ). ja mopsi Topi … Minä jäin esikoisemme ja Tukikoira Sisun ( www.facebook.com/tukikoirasisu) kanssa kotiin. Kiukuttihan tuo mutta perjantai-iltana tullut raju epilepsiakohtaus. Onneksi Sisu ehti väliin enkä ehtinyt rappusiin silloin. Joten Elämä siltä osin mallillaan 🙂
Rauhallisesti ollaan täällä oltu tämä viikonloppu kyllä ja nautittu rauhasta.
Kuopuksemme Inka kotiutuu viimein jo tiistaina kotiin. Pääsee muutamaksi päiväksi tänne valittamaan että on tylsää 🙂 Sitten suuntaammehan taas Kouvolaan. Isäni luo ja Tykkimäkeen 🙂 Minä olen päättänyt että koko tätä kesää ei tule sairaudet varjostamaan ja aika hyvin olen saanut nuo taka-alalle työnnettyä,mutta välillä on pakko ollut höllätäkkin…
Elämä on tällä hetkellä kaikesta huolimatta Reilusti Positiivisen puolella 🙂
Elämä kantaa ja siihen uskon kumminkin osaan todella nauttia pienistäkin ilon aiheista ja ottaa positiivisen asenteen silloinkin kun kukaan muu ei asiassa näe mitään positiivista. Turha valittaminen on poistunut Elämästäni, mutta samalla huomaan poistavani Elämästä ne turhasta valittajat ja vain toisista hyötymistarkoituksessa En ymmärrä miksi ihmisillä on tälläisiä taipumuksia, koen että jokaisen pitäisi oppia Elämään Oikeasti, eikä olla Ystävä Hyötymistarkoituksessa!!!
Mutta minä poistan heidät Elämästäni ja sen jälkeen pöytä on puhas uusiin tuttavuuksiin Elämässäni!
Ystävyyttä ylläpitävät ihmiset! Karua on ollut todeta että vielä tälläisiä minunkin Elämässäni pyörii…
Mutta Elämä on oppimista ja tämän oppiminen on ollut yksi porras Elämässäni 🙂
Ihanaa on ollut kotona , kun on siistiä ja saanut rauhottua paikoilleen, eikä ole pakosti tarvinnut tehdä mitään. Pihahommia kyllä riittäisi,meillä on aikamoinen viidakko nimittäin pihalla,mutta sinne en lähde siivoamaan kyllä 🙂
Syksyä tässä pikkuhiljaa suunnittelen samalla kun täytän kalenteria syksyn menoista. Kouluun tai jotain opiskelemaan ainankin veri vetäisi kovaa vauhtiaja niin taidan tehdäkkin… 🙂 Mitä ja missä ja miten intensiivisesti onkin vielä suuri arvoitus… Eiköhän tuo selviä tässä lähiviikkoina…
Mutta nyt ukkonen jyriseee täällä jo niin kovasti että taidamme Sisun kanssa alkaa laittamaan loputkin ikkunat kiinni ja antaa ukkosen jyristä ulkona ja me nautitaan rauasta täällä sisällä…

Erillainen Juhannus mitä suunnittelimme

Minähän jo toukokuussa aloitin suunnittelemaan ja sopimaan menot koko kesän ajalle. Ja Juhannuksen suunnitelman löin lukkoon samalla Nikon Äidin kanssa, että vaikka Niko olisi töissä Juhannuksen mikä silloin näytti varmalle, minä ja lapset sekä koirat tietenkin menisimme mökkeilemäään 🙂
Tällä viikolla sitten saimmekin Yllätyksen, että Nikolla onkin vapaa Juhannus.
Ja minä jo ehdin ajatella että Ihanaa pääsemme viettämään Oikeaa perheaikaa kerrankin!
Koko tämän viikonhan minä käytin suursiivouksen merkeissä ja se oli ehkä ä vähän liikaa taas.. Eilen jo olo oli heikko ja tuntui että ei mitään jaksa,mutta tänään kun ajatuksena olisi ollut lähtö olin j o niin poissa pelistä että teimme sen ainoan järkevän ratkaisun…
Eli Niko lähti Toni-poikamme kanssa mökille jossa kuopus Inka jo on viikon verran mummon ja Vaarin kanssa ollutkin ja ottivat Bopi ja Topi koirat mukaansa ja minä jäin esikoisemme Katan ja Sisu-koiran kanssa tänne kotiin vetämään henkeä, sekä varmistamme näin sen että mikäli vointini heikkenee yllättäen olin lähellä Kysiä.. Ikinä kun tästä minun päästä ei tiedä, se kun varottaa vähän voi oikeasti olla seuraava osoite jo Kys.
Olen oppinut jo vuosien aikana kunnioittamaan sairauksiani ja Elämme niiden kanssa Yhteiseloa toisiamme kunnioittaen niin pärjäämme!
Kyllähän mökkireissun peruuntuminen harmittaa kovasti,mutta onneksi nyt lapset ja koirat sinne pääsivät kumminkin ja järjettömiä riskejä emme enään tahdo ottaa terveyteni kanssa.
Ja Kesää on paljon vielä jäljellä, eihän tämä ole kun yksi viikonloppu Kesän aikana, joten kyllä tästä selvitään ilman mielensä isompaa pahoittamista 🙂
Erittäin kiitollinen olen että Niko jaksoi rankan viikon jälkeen lähteä kumminkin mökkeilemään ja ensin ajamaan mökille reilun 100km ottaen koirat vielä mukaan, koirat jotka rakastavat uimista ja järven rannalle päästessään ovat varmasti Onnensa kukkuloilla 🙂
Kyllä minäkin tahtoisin Elämän jonka voin suunnitella varmaksi ja tehdä niin kuin suunnittelimme, mutta ilmeisesti minulle sellaista Elämää ei ole suunniteltu.
Onneksi tiedän että Kesälle on vielä paljon mukavaa suunnitteilla. Paljastetaan nyt sen verrran , että tulossa on Tykkimäki reissua, Jyväskylän suuntaan reissaamme myös ja Peurunkaan saimme tuetun loma viikonkin, jonne joudun kyllä taas lähtemään lasten kanssa ilman Nikoa, onneksi tällä kertaa pääsemme helpolla, kun Äitini on Paras ja luvannut tulla tänne eläintenhoitajaksi viikon ajaksi, jotta me saamme silloin Todellakin lomailla 🙂
Vaikka meidän perheessä koirilla on Erittäin iso rooli monessakin asiassa on k Upeaa kerran päästä reissuun ilman koiria, vaikka sitten tiedän että liikkumiseni on paljon haastavampaa ja varmasti menetän hermot monta kertaa kun en tiedä mihin mennä,mutta pääsen nauttimaan kylpylästä täysillä ja nukun aamulla pitkään ja vain suoraan aamiaiselle, ei kerrankin ulos ennen aamiaista 🙂 Elämän pieni iloja siis sielläkin tiedossa.
Näin vauhdikasta kesää ei meidän perheellä ikinä ole tainnut ollakkaan,mutta toisaalta viime kevään kun mietin vain että kunhan saisin Elää tämän kesän edes ja sain kevään leikkauksella todellla Elämäni takaisin ja nyt voin mennä ja touhottaa melkein Täysillä on siitä otettava Kaikki irtikin 🙂
Ensi talvena ehdimme taas istua kotona kun ei koulustakaan voi jaktuvasti poisas olla ja reisssata….
Monen mielestä suhtaudumme muutoksiin jo liiankin välinpitämättömästi, pakkohan se on ollut oppia tämä rennompi ajattelu tapa, ei tätä muuten pää kestäisikään….
Ilmoista Juhannuksen aikaa kaikille ja pitäkää huolta toisistanne jotta kaikki jatkavat Elämäänsä vielä Juhannuksen jälkeenkin!