Viikonloppua odotellessa…

Vaikka rakastan työtäni juuri nyt odotan kovasti viikonloppua, vaikka tiedän että usein ne menee työleiri maisesti, kun viikolla esim. kotityöt vain kertyvät vaikka kuinka koittaa tehdä.
Ja kun minullehan on tapana kerätä näitä kodin ulkopuolisia hommia usein. Tällä hetkellä vedän Arkeen Voimaa- ryhmää Kuopiossa kuuden vkon ajan kerran viikossa, keskiviikko-ilta kun menee siellä on torstai-aamuisin jo väsynyt jotta kun töistä kotiin pääsee ei kotityöt silloinkaan kiinnosta.
Ja mikä siinä on että vaikka lapset ovat nyt isompia ei kotitöiden teko ole aktivoitunut, olenko passannut liikaa. Ehkä näin juuri on, mutta sitä ajatteli että tekee ettei lapset kärsisi minun sokeudesta ja liikaa joutuisi tekemään esim kotitöitä. En ole ikinä halunnut lapsia käyttää avustajina. Sitä varten käytän henkilökohtaista avustajaa. Mutta en halua myöskään että avustaja tekee lasten puolesta asioita. Huomenna siis siivoamista, pyykinpesua, Camillan kanssa pitkä metsäretki ihan kahdelleen ja voi minun paperityötkin odottavat, kun sitä sihteeriä ei ole…
Selkeästi Opaskoirani Camilla kaipaa viikonloppua tällä hetkellä, koska makoilee huokaillen tuossa vieressä. Tottahan se on että koirallekkin tämä on rankkaa, koska liikumme paljon päivänkin aikana, mutta Camilla nauttii elämästään ja se näkyy tuosta koirasta kyllä.

Katjan tervehdys

Tällä kertaan kirjoittaa Katja teille.
Kirjoittelen tätä blogia toisena ja eniten varmasti keskityn kirjoittelemaan elämästä perheen äitinä ja opaskoiran käyttäjänä, tottakai kaikkea muutakin tulee aiheiksi ettei tylsäksi käy. Perheessäni on 3 lasta (Kata 16v, Toni 11v, Inka 9v), aviomieheni Niko ja Opaskoira Camilla ( jolla on omat sivut facebookissa eli www.facebook.com/opaskoiracamilla), muista eläimistä kerron tulevissa blogeissa enemmän.
Työpaikkani on Kuopion Softop Oy, jossa helmikuussa aloitin ja kun kyseessä on yritys jossa toimii kaksi sokeaa, sattuu ja tapahtuu aina.
Järjestöelämäänkin olen lähtenyt mukaan muutama vuosi sitten eikä pidemmiltä kokousreissuilta puutu ikinä sattumuksia, niitä saatte täältä sitten lueskella.
Asenne elämään minulla on positiivinen ja tahto tehdä ja mennä on kova! Välillä toki hetkiä jolloin pitää urputtaakkin jostain mutta ne on vain hetkiä elämässä ja taas mennään.

Ajatuksia tästä blogista

Tervehdys hyvä Lukija,

Tämä blogi on kahden sokean Tuomo Burmanin ja Katja Heinosen kirjoittama tuotos. Tänään perjantaina 21.3.20144 on Erilainen tavallinen elämä blogin julkaisupäivä. Päätimme maanantaina, että nyt olisi aika saada blogi tuotetuksi. Katja kertoi keksineensä hyvän nimenkin blogille. Kysyin Katjalta, että mikä olisi hyvä blogin julkaisupäivä, ja Katja sanoi, että perjantai. Siis tässä ollaan. Piti hankkia domain ja sivutila, kun kerran toimeen ryhdyttiin. Olen pari päivää melkoisesti vääntänyt WordPress-julkaisualustan kanssa, että saisimme meille sopivan blogi-alustan. Apua olen tarvinnut, kun nämä kuvat ja visuaalisuus ei ole oikein sokeain juttu. Kiitos Iiris ja Hanna sekä Twitter-ystävät.

Blogi ei ole todellakaan vielä valmis. Varmasti esimerkiksi ulkoasuun tulee muutoksia. Kuvia ja videoita tulee mukaan myös ulkopuolisen avun turvin. Äänileikkeethän kirjoittajat pystyvätkin lisäämään itse. Kirjoittajat käsittelevät laajasti elämää, johon osana kuuluu sokeus. Aihepiirejä ovat esimerkiksi yrittäjyys, järjestötyö, työ, perhe ja vapaa-aika, eläimet jne. Mutta varoituksen sana sinulle lukija. Tämä blogi ei ole valitusvirsi elämän kurjuudesta. Toki epäkohdista mainitaan, mutta onhan elämässä paljon valoakin sokeudesta huolimatta. Blogissa ei ole mainoksia. Joskus voimme saada blogiin myös uusia kirjoittajija meidän lisäksemme.

Esittelen muutamalla sanalla itseni. Olen Tuomo Burman sokea yrittäjä ja järjestöaktiivi Kuopiosta. Yritykseni on Kuopion Softop oy, jonka päätuote on näkövammaisten atk-koulutus. Myös somen suossa kuokin, kuten kaikki muutkin nykyään. Lisää tietoa minusta tulee myöhemmissä kirjoituksissani.

Terveisin Tuomo