Teeleidissä Jyväskylässä

Kun tässä nyt reissaamisen makuun pääästiin Bopin kanssa viikonloppuna oli vuorossa tänään matka Teeleidiin Jyväskylään.
Klo 8 aamulla meitä oli jo 3 näkövammaista ,2 opasta ja Opaskoira Bopi valmiina hyppäämään bussiin jolla sitten ajelimme Jyväskylään.
Teeleidi oli ihan kävelymatkan päässä linja-auto asemalta ja siis sinne seikkailimmekin sitten!
Siellä meitä oli vastassa paikan omistaja Anne, joka ottikin meidät Sydämellisesti vastaan!
Yläkerrasta löytyi teehuone, jossa pääsimme valitsemaan mitä teetä otamme, se oli muuten haastava homma näin ihmiselle, joka ei ole ennen paikassa käynyt!
Toki teen kanssa piti saada sitten herkkujakin ja niistäkin taas tuttuun tapaan kuvat löytyvät sivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira.
Herkuttelimme ajan kanssa ja maistelimme myös toistemme tee laatuja.Kerrankin oikeasti kiireettömästi.
Ja kaikessa hiljaisuudessa. Nykyihmmisellä on koko ajan meteliä ja muita ärsykkeitä joten oli ihana olla vain hiljaisuudessa kerrankin ja aistia ihana tunnelma ympärillämme.
Shoppailemaan siirryimme teehetkemme jälkeen alakertaan ja sielä teimme paljon heräteostoksia myös kotiin viemisiksi.
Jopa minäkin toin teetä kotiin uskoen että muutkin ihastuvat minun uuteen ihastusteeheni!
Minä joka tavallisesti juon vain kahvia aloin vakavasti pohtia haudutettuun teehen siirymistä tämän vierailun jälkeen!
Suosittelemme paikkaaa koko Sydämestämme ihan jokaiselle! Varmasti se paikka Jyväskylässä jossa Oikeasti kannattaa käydä on minun neuvoni! Ja Bopi yhtyy tähän, kora ei nimittäin ollut minkäänlainen ihmetys 🙂
Jyväskylässä sitten vielä kiertelimme kaupoissa ennen kun bussi taas lähti meidät tuomaan kotiinpäin!
4h bussissa istumista ja upea teehuone kokemus! Siinä kiteytettynä tämä päivä meidän Oma Tyky päivä! Meille kun kukaan sellaista ei järjestä on nämäkin järjestettävä itse ja silloin niistä tulee juuri osallistujien näköiset!! Kiitos Tuomo, Ville, Taru ja Nina tästä päivästä eikä Bopiakaan saa unohtaa!
Bopi oli tänäänkin Erittäin reipas ja aktiivinen koiruus, vaikka minä pelkäsin että miten herra jaksaa, kun minä itse olen vielä vähän väsynyt ainankin viikonlopusta ja siellä tehdyistä seikkailuistamme!
Bopi osaa ottaa kyllä onneksi reenosti aina heti kun siihen on mahdollisuus!
Kannattaa tykätä face booksissa myös sivusta teeleidi 🙂 Sivuilla pääset myös näkemään meidän porukan kuvan, kyllä sen verran erillaisia teevieraita nimittäin olimme että kuvaankin pääsimme!
Kiitos vielä Teeleidin väelle ja Erityisesti Annelle, tulemme varmasti pikapuolin uudelleen!!

14355183_866019646831650_6081689081716608852_n

Vaikuttaja Foorumissa Mikkelissä

Viime viikonlopun vietin sitten Mikkelissä Epilepsia liiton Vaikuttaja Foorumissa.
Perjantaina matkasimme esikoisemme Katan ja Opaskoira Bopin kanssa Mikkeliin ja siellä majoituimme hotelli Vaakunassa. Tässä vaiheesssa hotelli sai meiltä täydet pisteet! Palvelu oli vastaanotossa Erinomaista ja huone siisti, jonne pääsimme siirtymään Bopille saatu herkkupussukka mukanamme 🙂
Se mistä viikonlopun aikana hotelli sai meiltä miinus pisteitä oli ravintolahenkilökunnan heikko asiakaspalvelu sekä se että mm aamupalalla ei ruokaa lisätty vaikka ruoka-aikaa oli vielä yli tunti jäljellä eikä esim mehuautomaatit toimineet.
Mutta se syy miksi viikonlopuksi Mikkeliin menimme oli Epilepsia liiton Vaikuttaja foorumi.
Olimme ensin suunnittelemassa tulevaa vapaa ehtoistoimintaa ja sen jälkeen la ja su tulevan vuoden ohjelmaa!
Erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen reissu. Välillä kyllä mietin jotta olenko liikaa äänessä ja puuttumassa ja kommentoimassa asioihin, mutta sain foorumin jälkeen Erittäin positiivista palautetta toiminnastani, joten luulenpa siis toimineeni Oikein!
Viikonloppuna tuli paljon istumista,mutta minun kaiken ylimääräisen vapaa ajan täytti kyllä Bopi, jonka kanssa pääsimme nyt taas treenaamaan Oikeasti sitä mitä tarkoittaa kun olemme ihan vieraassa paikassa ja pitää Bopinkin Uskaltaa luottaa itseensä! Hienosti meillä menikin!
Paljon kuvia löytyy sivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira viikonlopustamme.
Kesken viikonlopun Kata kysyi minulta että miksi minä näissä koulutuksissa ja yleensäkin järjestö elämässä olen, koska usein tämä ei ole kovinkaan palkitsevaa ollut eikä taloudellisesti varsinkaan.
Minun oli pakko pysähtyä hetkeksi miettimään oikein mistä saan sen palon tehdä järjestötyötä kokoajan, minä jouduin Oikeasti pohtimaan asiaa…
Sitten vastasin vasta Katalle, jotta näissä tapahtumissa saan vertaistukea, saan koulutusta, jotta osaa taas paremmin alueella hoitaa asioita ja saan vaikutettua Oikeasti asioihin. Mutta eipä ollut helppo kysymys vastata ja pohtia asiaa kun asia noin suoraan minulta kysyttiin…
Viime vuosina kun olen saanut järjestöelämässäkin kokea kateuden miekan ja sen seuraukset… Minä en ole sieltä herkimmästä päästä ja sen vuoksi varmasti jaksankin järjestöelämää 🙂
Mutta Vaikuttaja foorumissa saimme paljon ideoita tosiaan mitä voi tuoda tännne alueelle ja toivon todella että pääsen niitä myös toteuttamaan täällä!
Itse tahdon koko ajan kehittyä järjestöosaajana ja toivon että vielä joku päivä työskentelen Oikeasti järjestössä, mikä se järjestö onkaan on eri asia,mutta sen näytttää Elämä.
Tylsää ei taaskaan siis täällä ole ollut! Milloin minun Elämässä sellaista olisikaan?

14572139_877867415646873_6275758589097535326_n

Liiketutka testaajana

Tässä kaiken muun keskellähän ihan olen unohtanut kirjoittaa siitä jotta olin 2 viikon ajan VTT:lle yksi 25 näkövammaisesta liiketutka testaajasta.
Heti kun näin ilmoituksen siitä että liiketutkatestaajia haettiiin Kuopiosta olin ihan säpinöissäni ja vielä enenmän sen jälkeen kun minut testiryhmään valittiin
Eli kyseessä oli vartalolle kiinnitettävä laite. Joka tuli esim vyötärön ympärille kuten sykemittari ja sitten riippuen halusiko laitteen kertovan enenmän ylä vai alaesteet kiinnitti laitteeen ylemmäs, oli se välilllä minulla kiinni kainalojen altakin nimittäin, kun testasin miten se toimii metsälenkeillä eli varottaako esim puiden oksista jne.
Olin Aivan haltioissani ko laittesta!!
Ensimmäisen varoituksen se antoi 3m enenn estettä toisen 2 metriä kohdalla ja ja vielä 1 metriä ennen ja kohdalla kertoi sen myös vielä. Lisäksi laitteessa oli värinä ”merkit” myös,mutta minulle ne jäivät kyllä tois sijaisiksi kun testasin. Minulle äänellä oli merkitystä. Mutta esim kuurosokealle varmasti aivan korvaamaton asia!
Tuon laitteen avulla sain paljon varmuutta liikkua taas valkoisenkin kepin kanssa. Minä olen jo niin rutinoitunut opaskoiran käyttäjä että meinaa jäädä sitten tuo kepin käyttö niin vähäiseksi että sen käteen ottaminen on välillä kynnyksen takana!
Mutta kun joka ikinen päivä opaskoirani Bopi ( www.facebook.com/katjajaopaskoira ) pääsee juoksemaan vapaana metsään ja olen oikeasti silloin valkoisen kepin varassa oli laite kyllä suuri helpoitus ja katkerana sen 2 viikon testin jälkeen torstaina pois annoinkin 🙂
Miksi liikkumistutka näkövammaiselle?
Tuo oli kysymys mitä pohdin itsekkkin silloin kun ilmoituksen näin ensimmäisen kerran. Mietin että ei se korvaa opaskoiraa kumminkaan eikä valkoista keppiä ainankaan täysin sokeille, heikkonäköisille näin hyödyn kylä heti,mutta saman sen ikävän puolen että moni siirtää valkoisen kepin käyttöön ottoa liian pitkään sitten tälläisen apuvälineen vuoksi. luotetaan että kyllä se kone varottaa… Mutta kun ryhdyin testaajaksi. Tajusin että ei asia ole todellakaan niin. Tämän laiteeen avulla saadaan lisättyä itsenäisyyttä ,mutta se apuväline tarvitaan kyllä siinä mukana eli koira tai keppi. Laitteen säde ottaa esteet on pieni ja esim kuoppia tms ei laite tietenkään kerro, mutta huomaamaton laite esim takin tai paidan alla antaa varmuuden emmekä näytä haparoivilta hölmöläisiltä tuolla liikenteessä. Meidän ei tarvitse enään törmätä valkoisen kepin kanssa esteeseen tajutaksemme sen. mm kauppojen edessä olevat A- telineet tai aukiolevat ovet ovat vihoviimeinen asia!
Minä innokkaana täytin myös päiväkirjaa liikkumisistani ja ainoa huono puoli laitteessa oli akun kesto se riitti vain 4h ajan!! Eihän se minun liikkumisillani ja Aktiviisuudellani riittänyt mihinkään ja kun tahdoin tuon 2 viikon ainan päästä mahdollisimman Erillaisiin ympäristöihin testaamaan oli väillä oikeasti miettittävä miten saan akun riittämään, kun aina ei pääse lataamaan eikä sitä voinut ladata akkupankillakaan, kuten puhelinta!
Tuo oli siitä helppo laite että uskon että mikäli se markkinoille tulee ja otetaan apuvälineeksi päivittäisiin tarpeisiin tarkoitetuksi näkövammaiselle niin moni tulisi saamaan vähennettyä ulkopuolisen avun tarvetta vaikkei se todellakaan ole mikään kaiken muun pois sulkeva kuten ei voi mikään yksittäinen mielestäni olla!
Vaikeinta oli varmasti päiväkirjan täyttäminen… No, minä ratkaisin se niin että esikoisemme Kata kirjoitti päiväkirjan sitten ns puhtaaksi joten sain virallisiin kirjoihin myös liikkumisiani.
Hyvälle kuullosti kun minulle kerrottiin että olen Ehdottomasti Kuopion testaajista ollut aktiivisin. Ja jouduin heillekkin kertomaan että en läheskään kaikkia merkannut, kun tuo merkkaaminen oli haasteellista ja niitä minun muistiinpano lappuja katosi moneen paikkaan mihin aikoja ja paikkoja kirjoittelin.. Mutta Tärkeintähän heille oli saada tietoa siitä mitkä olivat käyttö kokemukset!
Toivon todella että tlle asialle saadaan jakoa ja mikäli minusta on mitään hyötyä jatkossa ko hankkeelle olen sanonut olevan Ehdottomasti mukana!!
Tekniikan testaaminen on minulle niin arkipäivää nykyisin, minulla on ollut nyt viikonlopun ajan testattavana ja harjoiteltavana Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:stä äänityslaite, millä tulevaisuudessa pääsen sitten minäkin vaikka tekemään haastatteluja meidän äänilehteen Valokiilaan, ,mutta toivon että moni muukin niiden tekemisestä Oikeasti Innostuisi, en vain osaa opettaa laitteen käyttä kenellekkään,mikäli en ensin itse kokeile sen ominaisuuksia perinpohjaisesti… sellainen nyhertäjä minä tenkniikan kanssa olen 🙂

Epilepsia yhdistyksen Ruskaretkellä

Tämän päivän vietin Epilepsia yhdistyksemme Ruskaretkellä Iisalmessa.
Ihanan lämmin henkinen retki!
Söimme Hyvin ja Nautimme mukavasta retkipäivästä hyvässä porukassa!
Sääkin suosi meitä ja silloin kun muut tekivätä kaikkea näköävaativaa minä lenkkeilin Bopin kanssa! pitkin metsiä! Eli saimme Mahtavan lenkin siinä käteävästi samalla kun vietimme näin vapaapäiväämme!
Ihmisten piitäisi vvain rohkeammin uskaltaa lähteä mukaan järjestötoiminaaan mukaan ja antaa itselleen mahdollisuus päästä vertaistuen piiriin! Sen kyllä taas tänään totesin!
Itsehän olen monessakin eri yhhdistyksessä mukana ja välillä on oikeasti pakko mietttiä mikä yhdistyksen toiminta on juuri minua varten. Eli siinäkin voi tulla runsauden pula vastaan! Siihen olen tänä syksynä törmännyt!
Huomisen päivän pyhitän perheellle ja annan kaken muun olla! Välillä on pakko ladata akut, en voi auttaa muitakaan jos en itse ole kunnossa!
Epielepsia on onneksi ollut nyt Todella rauahllisesti, Kiitos uuden lääkityksen!
Järjestötyö tuo toivottavasti minulle vielä joskus töitäkin ja näiin kantaa talouttakin parempaan kuntoon tietenkin!
Mutta nyt hehkuttelen vielä ruskaretki tunnelmissa!

Reissussa ja Kotona Täyttä Elämää

Viime ajat on menty niin minuutti aikatauluilla että kirjoittaminenkin on meinannut tänne jäädä… Kumminkin aina koneen aukaiseminen on Oma Operaationsa 🙂
I- Phonella kun muuten melkein kaiken teenkin ….Mutta nyt tuli Hyvä Hetki kirjoittaa, kun odottetlen skypekokouksen alkua….
Viime viikonlopun olin Pohjoismaisten Naisten konferenssissa Helsingissä koko viikonlopun Bopin kanssa. Bopi oli kyllä niin Onnellinen kun pääsi OIkeasti tekemään työtään ja sai tehdä pitkää päivää … 🙂 Vähän työnarkomaanin vikaaa siis!
Paljon tuli viikonlopun aikana kyllä istuttuakin erillaisilla milenkiintoisilla luennoilla ja liikuntaa tuli niin Bopin kanssa kuin esim liikunta laboratoriossakin.
Tämän viikon täyttää hyvin kokoukset, työt ja haastattelut eri koulutuksiin 🙂 Eli muutoksien aikaa Elän Todella siis. Ei mitään ihmeempää ole tulossa pieniä koulutuskisia,mutta minulle tärkeitä tässä tilanteessa, kun sitä vakituista työtä ei ole! Kotihommia riittää kyllä ihan jokaiselle päivlle ja iltayöhön asti… Niistä ei ikinä eroon pääse kyllä!
Viimeisien viikkojen aikana olen todella huomannut oppineeni rauhallisuutta Elämässä. Enään en saman tien sano suoraan sitä mitä mietin, asiat tulevat entistä useammin tietyn suodattimen läpi… 🙂 Hyvä vai huono sitä voi pohtia…
Terveys on kestänyt Hyvin ja olen siitä Erittäin Kiitollinen! Kevään leikkaus teki sen että Elämä on taas oikeasti Elämisen Arvoista!!
Lapset kasvavat vauhdilla ja nuo kaksi rakasta murkkuikäistä kyllä jaksavat joka ilta tapella ja pitävät näin siis Äidin mielen virkenä!
Onneksi minulla on mat juttuni ja pääsen tuulettamaan päätä pois tästä kotioloista eihän tästä muuten mitään tulisi!
Löytökissa Hilma joka on nykyisin Hilda Maria on tullut kai jäädäkseen meille 🙂 Ei tuosta ihanasta maukuvasta karvapallosta kyllä voi luopua ja toisaalta Hän on jo sen verran paljon kokenut että eiköhän ole hyvä että Hän saa jäädä tänne, koska tuntuu täällä viihtyvän….
Mutta vaikka ajatuksia olis taas pää täynnä mistä suunnittelen kirjoittamista on ryhdyttävä starttaamaan kokousta Helsingin suuntaan!

Ihanaa Syksyä!

Tänään sen taas oikein kunnolla tajusin!
Rakastan Syksyä. Taidan olla ihmisenäkin kuin Syksy! Keväällä teen hommia jo rauhoittuen, Kesällä kasvatan voimiani , Syksyllä Elän Täysillä jotta pimeä Talvi menee sillä energialla!
Lähdin tänään Opaskoirani Bopin (www.facebook.com/katjajaopaskoira) kanssa päivälenkille ajatuksena että mennään fiilis pohjalta..se fiilis vei meidät sitten 3h Reippaalle metsäseikkailulle! Bopi oli minulla muuten irti,mutta tie pätkät pidin kiinni ihan muiden mielenrauhan vuoksi. Bopi ei varsinkaan kotimatkalla tahtonut muuta kun nukkkumaan 🙂 Muutenkin koen että remmi lenkillä on vain turvallisuusapuväline. Ei se missä roikutaan kun viimeistä päivää!
Tänään Kuopiossa oli Ihana Aurinkoinen ja pikkuisen tuulinen sää, joten ei liian kuumakaan reippaalle lenkille!
Minulla on nyt testattavana tuo liikkumistutka, joten voin sanoa että liikkuminen on aktivoitunut kyllä senkin vuoksi. Pieni asia,mutta kun tekniikka kiinnostaa niin tuokin on ollut Erittäin motivoiva asia!
Olisi pitänyt ottaa vain eväät kahvin kera mukaan metsäretkelleni, kun huomasin selkeästi verensokereiden laskevan liikkuessani noin pitkään. Ja epilepsialääkekin myöhästyi pari tuntia joten ilta on nyt otettava rauhallisemmin.
Ja mihin tässä kiire olisikaan, Bopi näyttää siitä juuri Oikeaa esimerkkiä maaten pitkin pituuttaan keskellä olohuonetta, eikä häiritse vaikka pienet koirat välillä yli pomppiikin…
Jos minun pitäisi valita vuoden ajoista se paras se olisi ehdottomasti syksy!
Eli ei liian kuumaa, sadetta välillä ja silloin saa lenkkeillä varmasti rauhassa koiruuksien kanssa. Ei ole liukasta ei tarvitse varoa liukastumista ja parasta on että epilepsiakin on yleisesti ollut parhaassa voinnissa aina syksyisin.
Vuosi sitten tähän aikaan oli haikea olo. Tiesin töiden siinä muodossa loppuvan ja tulevaisuus oli auki. Nii se on nytkin mutta paljon positiivisimmin näkymin!
Oikeasti Uskon Elämän kantavan ja sen Elämän Syksyn ja Heräämisen tulevan aina uudelleen. Eihän näistä Ihanista Päivistä osaisi nauttiakkaan mikäli Elämä olisi aina tälläistä Onnen Huumaa!
Olen Elämässä oppinut nauttimaan pienistä asioista. Ihan siitä että saan arjen pyöritettyä, lapset ovat iloisia ja hyvin voivia. Ei sitä enää tässä iässä odota sitä kuuta taivaalta tippuvaksi ja että Elämä kerta rysäyksellä muuttuisi taivaalliseksi ja kaikki sujuu juuri kuten toivon!
Huomaan siis viimeisen vuoden aikana kasvaneeni aikuiseksi. Aika pelottava ajatus… Täytinhän siis kesällä jo 38vuotta, eli pitkään siinä meni,mutta Hyvää kannattaa odottaa!!
Odotan vielä yhteä kovasti että talomme olisi jonain kauniina päivänä valmis ja asuisimme oikeasti tuolla alakerrassa,mutta sen aika ei ole vielä ja onhan meillä reilusti yli 140neliötä asuinpinta-alaa jo nyt… Eli siivottavaa riitttää.. Ehkä on ollutkin Hyvä ettei alakerta ole ollut valmis ennen kun saan lapset Oikeasti siivoamaan omat jälkensä hetimiten ja että osaisivat sitten siivota tämän yläkerran ihan itse…
Reissuahan se tällekkin viikollle vielä iskee.. Eli torstaista sunnuntaihin olen Näkövammaisten liitossa Pohjoismaisessa Naisseminaarissa. Ja Tottakai Bopi mukana eli lenkkeilyä tulee riittämään varmasti jokaisellle tauolle ja välihetkelle,mutta toisaalta istumistakin päiviin mahtuu paljon 🙂
Mutta eiköhän sitä nyt ole ihan aika vain keskittyä arjen kuvioihin vielä tänään ja pyykkiä ainankin odottaa tuolla taas kaappiin saatttamista… Sitä riittää aina varmuudella 🙂

Äitiyden Pohdintoja :)

Erittäin Kiireisen ja moni muotoisen viikon jälkeen olisin suunnitellut, että tänään on Koko perheen laiskottelupäivä… Mutta eihän se tietenkään niin mennyt…
Aamu alkoi hyvin ja luulinkin että tänään todella kaikki ollaan koko päivä ihan tässä kotosalla.
Mutta taas mieheni Niko lähti töihin ja minä huomasin jossain vaiheessa että vaikka olin päättänyt etten tänään tee näitä kotihommia.
Mutta Arjen pyöritykseen täällä kuuluu niin ruuanlaittoa, pyykkihuoltoa, koirien lenkitykset ja muu touhu, oli arki tai pyhä, siitä ei näköjään yli pääse. Ja vielä äsken päätin että on se viikonlopun kunniaksi imuroitava, ja imuri esiin ja imuroimaan vielä !
Nyt kun Äitien blokseissa on kiertänyt haaste kirjoittaa aiheeseta blokiin, mitä itse kokee Äitiydessään mistä tavoista pitäisi päästä eroon tai ovat ns heikkoja kohtia…
Minun oli pakko pyytää lapset apuun tässä hommassa, koska olen tehnyt itse Erittäinkin tiukkaa itsetutkistelua ja kasvattanut itseäni pois ns heikoista kohdista…
Olen ollut luonteeltani ennen huomattavasti kärsimättömämpi ja temperamenttisempi, kieleltäni olen ollut Erittäinkin kova välillä….
Äkkipikaisuudestakin olen koittanut päästä eroon pikkuhiljaa…
Lasten puoleen käännyin sitten nyt loppujen lopuksi, kysyäkseni mitä he toivoisivat minun muuttavan, että olisin Äitinä ” Täydellisempi”… Hiljaista oli silläkin saralla. Meillä puhutaan asioita suoraan muutenkin ja kaikki ovat valmiita mukautumaan kun järkevää keskustelua asioista käydään. Ainoa konkreettinen asia saatiin lasten kanssa keskusteluissa esiin oli se että Äiti saisi välillä olla vähän rauhallisempi eikä koko ajan olla jotain touhuamassa jotain…
Mutta kun koen itse usein , ettei Arki oikein pyöri muuten jos en oikeasti tee näitä hommia lähes koko ajan, kun olen kotona…
Mutta lähes yh:na kun Arjen joudun kotona mieheni Nikon työn vuoksi pyörittämään on nyt tämä tilannne…
Kyllähän meillä lapsetkin joutuvat asioita tekemäään, ,mutta silti koen että minä olen täällä se aikuinen ja Äiti joka loppujen lopuksi asioista huolehtii. Heillä on Oikeus kummminkin olla lapsia….
Nyt kun oikein heikkouksiani pohdin on varmasti tämä Suuri Eläinrakkauteni ja se että tahtoisin pelastaa kaikki maailman Eläimet huonolta kohtelulta….. Onneksi ,mieheni Niko pitää jonkinlaisen ruodun minulle tässä asiassa,muuten pelastaisin kodittomia kissoja talon täydeltä tänne 🙂
Mutta Sokeudestani huolimattta koen olevani Paras Äiti Omille lapsilleni! Ja jotenkin koen että meistä ihan jokainen voi itse keskitttyä itsensä kehittämiseen ja saada itsensä ihan Erillaisiin pohdintoihin 🙂 Eli Meillä imuroidaan päivittäin, pyykki pyörii joka päivä, pyykit suoraan kuivumisen jälkeeen kaappiin ja eläimet hoidetaan loppuun asti Täysillä 🙂 ja meillä ei se että minua väsyttää tai kiukkuttaa ole ikinä perustelu sille ettei koirat esim saa päivän pitkää 2h lenkkiään kaiken muun keskellä, kyllä sen ajan löytää kun tahtoo… Mutta huomaan etten kyllä sitten harrastakkaan mitään erikoisempaa.. Harrastan Arkea 🙂

Epilepsia Peikko muistuttelee Elämästään…

Johan sitä sainkin nauttia ihan tavallisesta Elämästä…
Lauantaina sitten olimme Itä-Suomen Tukikoira hankkeen mukana Tukikoirahankkeen viimeisessä infotilaisuudessa ja kun sen jälkeen kun tulimme kotiiin oli olo heikko, mutta enhän minä sitä tajunnut taas. Olin huilaamasssa ja mieheni Niko tajusi että jostain on nyt kun aloin jutella ihan sekavia, mikä on minulle Erittäin harvinaista edes epilepsia kohtauksissa.. Siinä sitten Niko reagoi hetkesssä ja sain lääkkeen , joten kohtaus ei ehtinyt edetä kouristuksien puolelle asti…
Mutta sen se sitten teki että sunnuntai meni klo 15 asti ennen kun olin oikeasti taas kiinni tässä maailmassa…
Pieniä kotihommia Äitinä tietenkin tein,mutta paljon jäi tekemätttä ja sekaisin oli huusholli…
Illaksi saimme sitten vielä vieraita,mutta onneksi sellaisia vieraita joille saatoin suoraan sanoa etten ole ihan kunnossa eli itsepalvelu …
Tänään maanantainana alkoi sitten arki ja olo on edelleen hoh hoh… Tuntuu ettei oikein järki juokse vieläkäään vaikka paljon pitäisi saada aikaan.. Esikoisemme Kata on koulusta etäpäivällä ja Toni poikamme lähti Isänsä mukaan töhin koska heillä on taksvärkkipäivä ja vain kuopuksemme Inka suuntasi kouluuun aamulla!
Ja minä Bopin kanssa tietenkin töihin 🙂
Muuten Elämä on sujunut omilla uomillaan, eikä mitään suuuria mullistuksia…. Vaikka siltikin odotan edelleeen sellasita tylsää Elmää missä ei tapahdu mitään enenpää kun perus arki 🙂
Tänään olisi töiden jälkeen vuorossa Tukikoira Sisun (www.facebook.com/tukikoirasisu) Työhuiviin kirjoitus jossa kerrotaan Hänen Oikeasti olevan Tukikoira ja toivototavasti saa sen jälkeen asiallisempaa kohtelua.. Vaikka lain mukaan ei Tukikoirilla ole vastaavia oikeuksia kun esim Opaskoirilla,mutta toivoisin joskus niin vielä olevan ja , aikaa sekin vie ,mutta aika ei ole kortilla :9

IT-kouluttajien Koulutuspäivillä

Keskiviikkona sitä sitten lähdin Näkövammaisten IT-kouluttajien koulutuspäiville Helsinkiin.
Junalla Helsinkiin ja yötä ensin Näkövammaisten liitossa Iiiriksessä ja torstaina reippaana koulutukseen 🙂
Torstaina päivä koulutusta Iiriksessä ja sitten jatko Tallinnan laivalla 20h risteilyllä 🙂
Koulutuksen sisältö oli hyvä ja muutenkin kaikki sujui Upeasti!
Silloin kun lähdetään viemään näkövammaisia tälläiselle reissulle on tärkeää tehdä alkujärjestelyt hyvin.
On oltava selvää kuka vastaa mistäkin porukasta silloin vain homma voi toimia!
Porukka johon minä kuuluin oli aivan Upea Avustaja Viivi! Vielä kerran Suur Kiitos Hänelle!
Viivi ei jäänyt pohtimaan miten tehdään jos ei tiennyt, hän kysyi ja sitten jo toimittiinkin 🙂
Shoppailutkin sujuivat jouhevasti ja missään vaiheessa en pohtinut että mitenköhän tämä homma loppuun asti hoituukaan!
wensimmäinen kerta kun näillä päivillä olin ja ensimmäinen kerta kuulemma kun nämä näin Erikoisissa olosuhteissa järjestettiin, joten pioneerina olin mukana!
Kotona kaikki suhui hienosti, koska Äitini oli täällä apuna. Mieheni Niko tekee pitkiä työpäiviä ja koen että en voi olla vieläkään luottavaisin mielin jos lapset joutuvat olemaan pitkiä aikoja keskenään.. Selkeä kanaemo kun olen 🙂
Eilinen päivä olisi mennyt huilatessa,mutta olin sopinut etttä olen mukana Tukikoirahankkeen infotilaisuudessa Mikkelissä…
Sinne siis suuntaus heti aamusta. Jäin kyllä esikoisemme Katan luo yöksi kaupunkiin, näin oli helpompi lähteä liikenteeseen aamusta sitten, mutta eilinen päivä meni muuten kyllä Arkeen palautumisen merkeissä ja koitin antaa huomioni kuopuksellemme Inkalle, joka selkeästi oli Äitiä kaivannut kotiiiin….
Minulle on tällä hetkellä erittäin tärkeää saada koulutettua itseäni eteenpäin ja saada oppia monelta alalta, mikä se minun lopullinen urasuuntaus sitten onkaan!
Kirjoitin juuri ennnen tätä IT-pävistä pienen matkaraportin Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:n hallitukselle, koska hehän minut olivat rissuuun lähettäneet, minulle on tällä hetkellä Erittäin tärkeäää saada kaikki reissuuun liittyvät asiat hoidettua ja päästään huomenna tiukasti taas jo Arkeen kiinni 🙂
Tätä kun kirjoitan pyörii pesukoneessa reissupyykit ja palautelomake järjestäjille on seuraaavaksi tulosssa työn alle!
Huomenna napapakasti jo arkeen tosiaan kiinni,mutta tänään jo Äitini lähtee kotiin ja minun on otettava Arjen pyöritys vastuulleni…. 🙂

Kaikkea sitä meidän arjessa…

Olin suunnitellut kirjoittaa Elämästä Epilepsiaa sairastavana ,mutta sen kirjoituksen aika onkin myöhemmin. Niin paljon muuta on sattunut ja tapahtunut…
Olimme tässä mm viimeisen vuorokauden ilman sähköä. ja nettikin alkoi vasta juuri muutaman tunnin viiveelä pätkittäin toimimaan..
Moni voi ajatella, jotta mitäs tuosta .. Mutta kun meidän perheen isä on yksi niistä miehistä jotka tuolla metsässä koittavat korjata myrskyn tuhoja ja saada ihmisille sähköä. Eli minä olen ollut täällä yksin lasten kanssa siis..
No, sen verran pitää korjata että kyllä Niko kävi 2 h tuossa nukkumassa, ennen kun taas lähti…
Ei meillä täällä hätää ole, ja tiedän että hätäpuhelut menevät viimeiseen asti läpi vaikka linkkitorni ei toimisikaan kunnolla,mutta silti aika turvaton olo tässä on lasten kanssa ollut…
Eri asia olisi jos asuisimme esim kerrostalossa ja naapurit ihan vieressä hätätilanteesssa lapsille apuna, mutta täällä maalla tilanne onkin erilainen…
Onneksi näitä sähkökatkoksia tässä mittakaavassa ei ole usein…
Syrjintään olen tällä menneellä viikolla törmännyt opaskoiran kanssa monta kertaa ja niiden tiimoilta olisi asioita hoidettavina, mutta,mutta luulen että teen niistä kirjalliset osuudet tänään ja käytännön asioiden toteutus alkaa vasta kun tauti hellittää… On se niin kummallista että vielä nykyajankaan Suomessa ei tiedetä mitä Opaskoira tarkoitaa ja sille annetaan työrauha ja Opaskoiralla on oikeuksia…
Myös kuulokokeet odottavat minua nyt lähitulevaisuudessa… Ensin luulin että kaikki johtuu vain stressistä,mutta niin ei olekkaan…Vieläköhän Bopi pääsee kuulokoirakoulutukseenkin…
Eli Haasteita tullut lisää mikäli niitä ei tarpeeksi ole ollut, samaan aikaan moni asia viikolla saatiin hoidettua mm kuopuksemme Inkan liikkumisasiat kouluun jne on hoidossa ja koska syksy on alkanut näin Hienosti kaikilla lapsilla , Tuntuu kohtuuulliselle , että jotain Erikoista olisi syyslomalle keksittävä! Kyllä me arjessa niin kovassa paineessa olemme , että irtiotto olisi tarpeeseen. Ikävä kyllä se tapahtuu ilman miestäni, koska Hän ei varmastikkaan mukaan pääse,mutta uuden haasteenhan se minulle tuo lähteä taas lasten kanssa liikkeelle!
Mennyt viikko on olut haasteellinen.
Viikkoon on mahtunut paljon töitä, luottamustoimia, mutta ennen kaikkea aikataulujärjestelyjä ja kun bonuksena Kata sairastui ensin flunsasaan alkuviikosta ja minä torstaina soppa valmis…
Otimme Tukikoira Sisun tähän meille että Kata sai huilata , kun samaan aikaan kumminkin veti koulua ja autokoulun teoria tunteja läpi. Torstaina Hän joutui jo luovuttamaan ja jäämään sairaslomalle Hänkin. Mutta sisu oli meillä lauantaihin asti suoraan , kun olimme Kuopiossa järjestettävässä Tukikoira Hankkeen infotilaisuudessa puhumassa. Otin Sisun kyllä vielä sieltäkin meille, koska huomasin , ettei Kata ole kunnossa ja nyt on paras lähteä nukkumaan…
Itse kun tulin kotiin mittasin kuumeen vaikka aina sanon ettei kumme mittaamalla muutu olin järkyttyä kun kuume mittari sanoi että lämpö on 39.2… Eipä ihme että vähän väsytti tehdä kotihommia…
Mutta nyt tänään otetaan renosti ja koitan kirjallisia hommia saada pois käsistä. Samoin facebook sivuja on saatava ajan tasalle. Ja Tukikoira Sisu viettää tänään 1v Syntymäpäiviään, joten eiköhän niitäkin jotenkin vielä juhlita täällä!