Mihin Aika Katoaa??

Ehtihän tässä taas useampi viikko vierähtää, kun olen tänne ehtinyt kirjoittaa…
Siihen on varmasti montakin syytä,mutta yksi syy varmastikkin on se että teen paljon asioita puhelimella ja sillä ei tule kirjoitettua pidempiä juttuja sitten kumminkaan…
Vauhtia on viime viikoissa riittänyt, enenmänkin vuorokausista loppuvat tunnit kesken ja opaskoirakin on ollut kovilla!
Mutta kirjoitan kumminkin ihan joka päivä sivulle www.facebook.com/katjajaopaskoira arkisista menoistamme, joten nyt niitä en tässä kirjoituksessa enään käsittele 🙂 Sieltähän ne löytyvät 🙂
Elämä on kantanut viime viikot Kiitettävästi. En sano ettei niitä aallonpohjia välillä ole pitänyt läpi käydä jotta osaan sitten taas nauttia Elämästä.
Pientä hidastusta tähän loppu viiikkkon tuo flunssa perheessämme, mikä sitten tekee sen että täällä otetaan vähän rauhallisemmin.
Äitini on ollut nyt tämän viikon tässä taas apuna ja samallla s aadaan sen verran sitä jouluakin laitettua mitä sitä täällä nyt laitellaankaan…
Lapset ovat jo niin isoja ettei Joulun merkitys ole enään yhtään sitä mitä se olii silloin kun lapset olivat pieniä.
Mutta näin se Elämä menee ja samalla minä ei-jouluihmisenä pääsen siis omiin Oikeuksiini!
Tukikoira Sisuhan on täällä jonkin verran ollut minkä tuolta opaskoira sivuilta voi lukea,muttta esikoisellamme Katalla menee Hienosti nyt ja Heidän kuulumisethan löydät aina sivulta www.facebook.com/tukikoirasisu
Työkokeilu asiat eivät ole edenneet mihinkään, tämään aamulla soittelin Sinne,mutta vielä ei paikkaa ole löytynyt,mutta kyllä sekin asia tavalla tai toisella järjestyy siihen uskon kumminkin 🙂
Tällä kertaa vain päivitys : Olemme Hengissä ja Elämä Kantaaa! Mutta näin yleistilanteena. Parempaan päin mennään. Hittan varmasti huomaan että Oikeasti Uskallan taas luottaa Eläämään. En joka aamu pelkäää sitä mitä seuraava päivä voikaa tuoda tullessaan ja kuinka syvissä vesissä sitä sitten taas ollaankaan…
En ole Jouluihminen, joten nen yritäkkään uskotella että odottaisin sitä muuuten kun että pääsemme koko perheen voimin rauhottumaan.Sitä huomaan lastenkin jo kaipaavan! Ja kyllähän erityisesti kuopuksemme Inka siitä puuhuukin.

Epilepsia Elämässäni

Niin moneen paikkaan on jo pyydetty Koko Epilepsia Elämäntarinaani, jotta päätin kirjoittaa sen tänne josta se löytyy tulevaisuudessakin varmasti helpoiten ja on kaikkien luettavissa!.
Muutenhan olenkin jo sairauksistani puhunut avoimesti ja niistä saa minulta kysyä aina lisää jos joku asia on jäänyt mietityttämään.
Sairastuin epilepsiaan v.2008. Ehkä se oli odotettavissa ,mutta en ollut sen mahdollisuutta ikinä edes pohtinut. Tätähän edelsi 14 shunttileikkausta hydrogefaluksen jälkeen. Näistä 13 oli tehty 2 vuoden sisään.
Siihen mahtui bakteereja, tulehduksia joita piti hoitaa antibiootein ja leikkauksin . Silloin asuin lähes 2 v sairaalassa. Ihmeetelen tässä vieläkin että miten perhe sen ajan on kestänyt,mutta se olisi toisen kirjoituksen aihe sitten!
Ensimmäinen kohtaukseni tuli yllätyksenä. Olimme kotona. tajusin olohuoneessa etten pysty puhumaan ja olo on vaikea. Mieheni istui toisella sohvalla ja olimme juuri lähdössä viemään Ystävääni junalle. sen verran sain kakistettua jotta Hänelle ei saa kertoa että minulla on mitään vinossa. Olihan minut 2 viikkoa aikaisemmin leikattu ja se oli vielä kaikilla liian hyvin muistoissa. Veimme Ystäväni junaan ja olin kuulemma vielä ihan järkeviä puhunut, itse en muista mitään.
Mutta mieheni tullessa takaisin autooon, jossa odottttelin aloin kouristella kovasti. Mieheni oli heti tilanteen tasalla ja soitti kysille ensiapuun että tämä on tilanne ja ollaan tulossa. Olivat kysyneeet, jota laitettaanko ambulanssi,mutta mieheni oli vastannut että ei kannata, olemme siellä nopeammin kun tuon ja tulkaa vain ulos… Niin he olivat olleetkin ja minä edelleen kouristanen kovaa.. Siinä tehohoitoon minä ja 2. vrk kuluttua kun herään hoitaja kysyy tiedätkö missä olet. oli vastaukseni ettei hajuakaan 🙂
Siitä alkoi tieni Vaikeaa Epilepsiaa sairastavana.
Lääkitystä haettiin ja haetaan edelleen.
Välillä on helpompia aikoja jolloin saatan jopa päiväksi unohtaa koko epielpsian, kyllähän sen silloin muistaa kun on läkkeiden otto aika ja opaskoirani Bopi (www.facebook.com/katjajaopaskoira ) tulee tökkimään. Hän siis todella joko omistaa erittäin hyvän sisäisen kellon myös muun kun ruuan suhteen tai sitten minusta huomaa kun lääke alkaa vähentyä elimistöstä tms…
Minulla kohtaukset tänä päivänä vaihtelevat pienistä poissa oloista tehohoitoa vaativiin kouristuskohtauksiin ja kaikkea siltä väliltä. Niitä on 1-50 keskimäärin kuukaudessa.
Kohtaus voi yllättää milloin ja missä vain. Mutta en anna sen estää Elämääni. Elän epilepsian vuoksi ehkä juuri täyttä Elämää! Jos minulla sitä ei olisi voisin surra näkövammaa, shunttia ja muita asioita ihan Eri paino arvolla!
Eli olen sujut näiden asoiden kanssa. En sano ettei ne välillä kiukuttaisi ja tuntuisi että miksi taas tätä,mutta sitten hetken korkeintaan yön yli ryven ja taas mennään ja entistä kovempaa!!
Tässä pieni sukellus minun epilepsiaani ja kirjoitan lisää tulevaisuudessa varmasti tänne enenmän nyt epilepsiasta, koska nämä kirjoitukseni on tarkoitus jakaa aina suoraaan face sivulle Kasvot Epilepsialle face book sivulle, eli älkää ihmetelkö muutkaan lukijat että nytkö se kirjottaa tästä lähtien vain epilepsiasta, ei todellakaan,mutta nämä epilepsia kirjoitukset tosiaan jaan myös sinne, kyllä kirjoitan jatkossa muustakin,mutta niitä ei sinne jaeta. Ja Toivon ymmärrystä tähän 🙂

Iloja sekä Suruja

Viimeinen viikko on mennyt niin vauhdikkaasti, että ei ole tullut kirjoiteltua tännekkään,mutta nyt päätin tehdä tälläisen kunnon kirjoituksen tännekkin,koska niin paljon on kaikkea sattunut.
Iloisia asioita on tapahtunut paljon,mutta kerrotaan ensin Surulliset asiat!
Opas Pami nukkui Ikiuneen viime viikon torstaina 10 vuoden iässä. Niin lyhyt on se aika minkä saimme Pamin kanssa Elää,mutta sitäkin suuremman merkityksen tuo aika sai. Pami oli Ensimmäinen koira, jonka koulutin epilepsiakoiraksi. Viimeisen elinvuotensahan Pami asuikin Eläkeperheessään, eli tämä Suru koskettaa monia todellla kovasti.
Muistot meille jäivät ja niitä kukaan ei voi meiltä pois viedä!
Samana päivänä oli esikoisemme Katan Pörri-kissan maallinen taivas loppu ja Hänkin pääsi metsästämään hiiriä kissojen taivaaseen. Pienellä kissalla oli iso kasvain ja kaikki ikävä käytös Pörristä sai selityksensä… Onneksi Pörri ei joutunut kärsimään yhtään pidempään ja nyt Hänellä eikä Pamilla ole enään kipuja. Se lohduttaa meitä kyllä kovasti!
Mieheni Niko ajoi eilen kolarin. Onneksi ei pahemmin käynyt eikä henkilövahinkoja tullut,mutta kyllä se aina pysäyttää ja muistuttaa meitä siitä että kaikki voi päättyä hetkessä!
Mutta Iloisiakin asioita täällä tapahtuu!
Minä olen saanut olla melko vapaa epilepsiakohtauksista ja sen kyllä huomaa kokonaisvoinnistanikin Hyvin!
Kokemusasiantuntijakoulutukseni etenee ja enää 3 kertaa viralliseen valmistumiseeni aikaa! Nopeasti on viikot kyllä menneetkin.
Ensi viikon maanantaina aloitan työkokeilun ns teoriajakson… Kovasti en siltä odota saavani. Työkokeilupaikka on nyt uudelleen hakusessa,kun tahdon opiskelemaan eläintenkouluttajaksi, niin työkokeilukin pitäisi silloin olla tälläisessä yrityksessä…. Mutta jospa se sieltä löytyy, kun malttaa odottaa…Mutta jos siellä ensi viikolla ma ja ehkä ti vietän niin luulen jotta sen jälkeen heille sekä minulle on riittämiin….
Olen kumminkin näitä asioita vääntänyt ja kääntänyt niin monta kertaa eri paikoissa , että luulen selviäväni kyllä ilman sosiaalityöntekijän jne tapaamisia… Ne kun minulla on kunnossa. Minä tarvitsen vain työkokeilupaikan, jotta saan kokeilla onko minusta todella eläintenkouluttajan työhön….
Tukikoirien kouluttaja koulutuskin alkaa ensi vuonna ja sitä odotan myös kovasti. Vaikkei se mitään ammattitutkintoa tms minulle annakkaan,mutta jonkinlaisen mahdollisuuden ammattiin tuon eläintenkouluttajan ammattitutkinnon lisänä….
Asenne on todellakin eteenpäin. Elän juuri tässä hetkessä ja uskon Tulevaisuuteen, vaikka tiedän ettei se varmasti helpoimpia kortteja jatkossakaan minulle anna,mutta miksi murehtia niitä jo etukäteen!
Lasten kanssa on Elämä Vauhdikasta ja viime aikoina on täällä paljon naurettu, se on ollut Ihanaa! Inka ja Toni ovat jopa kaivaneet lautapelitkin esiin ja yhdessä pelanneetkin! Äidin Sydän on kyllä silloin pakahtumaisillaan!
Talvi tuli tänne Kuopioonkin nyt tosiaan ja Bopi ei tykkää yhtään pakkasesta sen huomaan ja sen vuoksi lenkit on nyt lyhentyneet huomattavasti, kai minun on sille lähdettävä takki ostamaan, jotta toinen tarkenee ulkona… Vielä minä Tukikoira Sisun ( www.facebook.com/tukikoirasisu ) pukemisen,mutta nyt pitää jo tuo isokin koiruus pukea 🙂
Kiireistä on ollut se jatkuu edelleen. Tuntuu että kalenteri täyttyy kuin itsestään! Mutta toisaalta siitä pitää nauttia ja ottaa Ilo siitäkin irti!

Epilepsia Viikonloppu Peurungassa takana

Juuri tuossa pyörii pesukone Epilepsia liiton järjestämän Voimaa Vertaisuudesta viikonlopun jälkeen.
Minullahan oli Kunnia päästä mukaan vertaisohjaajana, ja Upea viikonloppu olikin!
Voimaannuin näin vertaisenakin paljon viikonlopun aikana!
Aika meni nopeasti ja minulla kun on tuo ” Aikasyöppö” Opaskoira Bopi aina mukana niin ei yhtään ylimääräistä hetkeä ollutkaan sitten!
Ehdin minä useammankin kerran saada epilepsia kohtauksia viikonlopun aikana, kaatua vääntäen sormeni, eksyen Bopin kanssa lenkillä ja paljon naurua mahtui viikonlopppuun!
Oli Ihana nähdä miten nopeasti porukka ryhmäytyi. Useilla viikonloppu reissuilla porukka alkaa Oikeasti ryhmäytyä la iltana. Tämä porukka oli perjantaina jo alku startissa ihan Täysillä hommassa mukana!!
Ja se välittämisen meininkin oli kyllä koko viikonlopun kestävä juttu!
Rankan reissusta minulle teki se että jouduin istumaan pitkästi autossa,mistä jalkani eivät pidä ja sitten nuo kohtaukset, joiden kanssa nyt vain taaas olen päättänyt Elää….
Eli se Viha-Vaihe on hetkeksi ohitettu taas… Ei tästä Rakstettua Elämänkumppania nimeltä Epilepsia minulle kukaan saa väännettyä,mutta Yhteis elossa eletään taas!
Opaskoira Bopi( www.facebook.com/katjajaopaskoira ) makaa tuossa vieressäni myös kaikkensa antaneena 🙂 Eli tehokas treeni viikonloppu myös Hänelle!
Uusiin Seikkailuihin siis Suuntaamme Voimaantuneina! Suosittelen Oiekasti vertaistuen Voimaa!!

Syyyslomalla

Meillähän on nyt se Odotettu syys loma siis menossa!
MOneen kertaan muutivat suunnitelmat ja vielä loppu metreillä mietittiin, miten asiat on järkevä hoitaa…
Mutta viikonlopun vietimme kotona. Minun piti olla lauantai Iisalmessa Epielspsia päivässä,mutta kun emme tajunneet varautua pankkien sulautumisesta johtuviin teknisiin ongelmiin olimme siis rahatta, ja ilman sitä ei liikuta mihinkään. Mutta hekä oli ihan Hyväkin olla kotona. Saimme siivottua talvikuntoon lasten kanssa koko pihan kja trampoliinikin sai lähteä talviteloille.
Samalla tuli mietittäväksi, olisiko jo aika lupua esim hiekkaleluista ja jo trampoliinistakin, jollekkin vähä varaiselle lapsiperheelle niistä varmasti olisi Oikeasti iloa vielä paljon!
Samalla olo oli haikea. Iso vaihe Elämästä on päättynyt. Kaikki lapsemme alkavat itsenäistyä kovaa vauhtia ja se Äidin rooli taas muuttuu…
Vammaisena Äitinä koin usein riittämättömyyttä kun lapset olivat pieniä, se on vuosien aikana vähentynyt ja olen oppinut olemaan itselleni armollisempi monessa asiaas.
Tarkoitus oli, jotta suuntaamme nuorempien lasten ja mieheni kanssa jo sunnuntaina tahkolle mökkeilemään, mutta tas tuli mutkia matkaan ja lähtö siirtyi maanantaillle.
Eikä me suoraan tänne Nilsiään kotoa tultu. Kävimme Suonenjoelta hakeamssa vauhtia. Nikolla oli siellä työ homma ja sen vuoksi kieppasimme sen kautta.
Myös syrjintään törmäsimme siellä. Koitimme mennä paikaliseen pizzapaikkaan syömään, kun lapsillla alkoi olla jo nälkä.
Samaaan aikaan minulle soitti Kelan virkailija työkokeiluasioiostani ja minä olin hiljaa, kun kuuntelin virkailujaa ja samalla mieheni ja myyjän keskustelua siitä saako opaskoira tulla . homma pääättyi siihen että poistuimme paikalta.
Ja sitten ihmetellään , että suomalaiset ovaat rasisteja. Tämä myyjä mm sanoi että turha tästä on poliisiasiaa tehdä. Ei suomen poliisit tunne suomen lakia!
No ruokaa saimme toisessa paikassa. Ja tälle pizzapaikalle tuo ei ollut hyvä juttu, kun tähän asti paikalliset työmiehet ovat paikkaa käyttäneet,mutta ei käytä muuten enää! 🙂
Tahkolla tänään sitten lapset kävivät tietenkin uimassa ja muuten aika menikin koirien kanssa ppuhatessa ja vain rennosti Yhdessä ollessa!
Pokemon go:takin lapset intoutuivat pelaamaan koirien juoksuttamisen lomassa 🙂 tehokasta siis!!
Erityis Kiitos siitä että me saatoimme lähteä tälle lomalle nuorempien lasten sekä mieheni kanssa kuuluu esikoiselleni Katalle, joka mahdollistaaa tämän hoitamalla huushollin ja kissamme tällä ajalla.
Olenkin sanonut , että toinen toistamme auttaen täällä on Paras Elää!!
Huomenna minun on kyllä käytävä Kysissä mangneettikuvassa pään vuoksi ja yhdessä kokouksessa siinä samalla piipahdan,mutta sitten takaisin Kiireesti tänne loman viettoon!
Keskiviikon pyhitänn TÄYSIN lomailulle!
Korkeintaaan pari kuvaa erästä lehtijuttua varten saadaan viimein lähtemään eteenpäin, kun kuopuksemme Inka kirjoitti erittäin Piristävän jutun Opaskoirasta Perheessämme ja siihen tarvitaan valokuvia vielä 🙂
Torstaina minun on taas suunnattava Kuopioon kokemusasiantuntijakoulutukseen päiväksi ja sen jälkeen Kuopion seudun epilepsia yhdistyksen hallituksen kokoukseen vielä illaksi, mutta illalla palaan tänne taksin Omieni luo! Bopi saa lomailla minusta torstaipäivän, koska muuten millekkin tulisi 12h työpäivä ja 90% vain makaamista paikoillaan ja kun voin sen nyt välttää fiksusti!
Täällä on odotettavissa pulkkamäkeä, kyllä luit oikein pulkkamäkeen pääsevät lapset muistaakseni torstaina ja muutenkin mukavaa teksmistä riittää meidän teineillekkin selkeästi! ja huomaan , että tälläinen perheloma tuli nyt juuri Oikeaan hetkeeen!
Lauantaina me sitten ilemisesti kotiudumme ja Vapautamme Katan Kotihengettären roolista!
Kissamme Robin ja Hilda-Mariia ovat todella tajunneet, jotta me olemme heidän palvlus väkeään 🙂
Sunnuntain varmastikkin vietämme kotosalla ja valmistaudumme tulevaan,mutta niistä asioista kerron sitten myöhemmin lisää!
Omat fiiilikset ovat Elämään tällä hetkellä Erittäin positiiviset ja Usko Elämään on taas palannut. Kyllähän niitä karikoita kuuluu Elämäään, ei tästä muuten osaisi nauttia silloin kun Elämä näyttää Parempia puoliaan!
Lapsien kasvaessa on oppinut nauttimaaan myös juuri siitä ikävaiheesta mikä on menossa. On se murrosikäisen raivo sääntöjä vastaan tai aikuistuvan ihmisen kipuilua aikuisuutta kohden. Silloin kun lapset olivat pieniä en osannut tälläisistä asioista anuttai ja Elää juuri tässä hetkessä. Sitä välilä harmittelen,mutta mennyttä ei saa takaisin. Siksi on Elettävä juuri tässä hetkessä!

Kokemusasiantuntijaksi Kasvaminen

Monihan tietää, että olen aloittanut Kokemusasinatuntija koulutuksen ja Ensimmäisenä viikko tehtävänä oli heti pohtia Omaa Tarinaansa. Minulle sinänsä helppo homma, koska olenhan toimiut Kokemuskouluttajana jo v. 2008 lähtien ja tehnyt paljon keikkoja Olenhan siis kertonut Elämästäni jo varmasti satoja kertoja, mutta en ole ikinä ennen kirjoittanut sitä… Mutta nyt aloitan siis: Elin 20 vuotiaaksi perus terveeen nuoren naisen Elämää. Sain esikoisemmme 19vuotiaaana ja ja opiskelin lähihoitajaksi.
Heti tytön syntymän jälkeen alkoi mystiset päänsäryt ja oksentelin sekä kouristelin välillä. Mutta oireet taas välillä katosivat. Vauva arki oli rankkaaa ja sen sekä migreenin piikkiin meni kaikki. Tätä jatkui 1½ v ajan, koitin opiskella tehokkaana ja olla Maailman paras Äiti samalla.
Eli meillä jo housut likaantuivat vaihdettiin myös paita ja sukat , koska ne pitivät olla s amaa väriä ja tyyliä. Mutta jossain vaiheessa hoidossa alettiin ihmetellä , kun tytöllä oli varavaatteissa eriparin hanskat, muuten samanlaiset mutta toinen vihreä ja toinen punainen. Tästä olisi pitänyt jo jotain päätellä. Mutta ei siinä vain aina sanottiin lääkärissä että ota rennommin, kyllä se siitä…
Silmälääkäri otti minut vakavasti, kun sinne menin kaksoiskuvien ja näön hämärtymisen jälkeen.
Mutta tuomio oli saman tien karu. Kiireellisenä Kotkan keskus sairaaalaan 80km päähän jotta pää on kuvattava heti! Tässä vaiheessa minulle iski shokki. Mies armeijassa, ja lapsi päivähoidossa. Mitä nyt. Onneksi Äitini oli heti valmiina apuun asuimmehan siloin 25km päässä toisistamme. Minä lähdin siis sairaalaan jossa päää kuvattiin ja tuomio oli saman tien selkeä: hydrokefalus. Apua, mikä se on … Aloin hysteerisesti itkeä, kun ajatus että päässä on jotain leikattavaa oli minusta kuoleman tuomio.
Matkalla sairaalaan ehdin jo miettiä omat hautajaiset ja tytön kohtalonkin .
Samana yönä minu leikattiin ja sain ensimmäisen shuntin päähäni.
Alku meni hyvin,mutta sitten heräsin parin viikon kuluttua aamuun jolloin en nähnyt enää mitään.
Mitä sitten?
Elämä on antanut raskaitakin kortteja.
Opiskelin koulutetun hierojan ammattitutkinnon ja luuulin jotta siinäon loppu Elämän ammatti ,mutta toisin kävi. v. 2008 sairastuin vaikea hoitoiseeen epilepsiaan sen jälkeen kun päähän oli jouduttu tekemään 13 leikkausta. Tämä Vetäsi matot jalkojen alta ja muutti kaiken.
Mikään ei ollut enää ennalta arvattavaa ja suunniteltavaa.
Perheeseemmme syntyi kaksi lasta v2003 ja 2004 ja juuri ennen Tonipoikamme syntymää 2003 sain jo ensimmäisen Opaskoiranikin.
Toni syntyi keskosena ja jouduin taistelemaan Oikeudesta Äityteeen vauva aikana.Tämä oli varmasti Elämäni raskainta aikaa, koska vielä näin melkein 14vuotta myöhemmin asia tuntuu Erittäin raskaalta.
Epilepsia on tehnyt tuhojaan niin paljon ,että käsien voimat ovat poissa joten hierontahommat eivät onnistu enään ja oli suunnitelma että työllistyisin IT-kouluttajana, mutta sillä allla ei ollutkaan töitä ja nyt on taas uudellleen koulutus edessä, mutta haasteelliselta se näyttää.
Eläinten kanssa tahtoisin työskennellä tulevaisuudessa. Ja toivon haaveeini toteutuvan. Ilman haaaveita ei mikään voi toteutuakkaan!
Kun minulla on nyt takana 24 pään leikkausta näiden 19 vuoden aikana ja elämä on ollut veitsen terällä monta ketaa on Elämän arvot menneet uusiksi. Elän juuri tässä hetkessä ja nautin pienistäkin asioista.
Meillä eletään tavallista lapsiperheen elämää. Perheessämme on paljon eläimiä. joista saamme kaikki voimaa silloinkin kun tuntuu että voimat loppuvat.
Olen käynyt syvän masennuksen läpi kun käsittelin vammautumistani. Olin vihainen ja mietin vain että miksi minulle kävi näin!! Katkera en osannut olla ikinä. Vertaistuki on minulle se kantava voima. Sopeutumis valmennuskursseilla sen tajusin. Oikeasti meitä on muitakin ja näistä asioista voi selvitä.
Siinä syy siihen miksi itse lähdin heti vertaistoimintaan mukaan niin näkövamma kun epilepsia puolellakin. Luonteeltani kun olen ulospäin suuntautunut ja tahdon antaaa muillle sen tiedon, jotta vaikea vammaisenakin voit Elää täyttä Elämää.
Minulla on nykyisin tapana sanoa , että ensin pääätän mitä tahdon tehdä ja sen jlkeen vasta miten sen teeen. Mutta kaikesta selviää ja tahto tilasta se on kiinni.
Nykyisin tahdon osallistua ammattilaisten rinnalla hoitooni,koska on tärkeää että oma kokemustietoni otetaan avuksi hoidossani näiden sairauksien kanssa mitä minulla on joita ei voi pois hoitaa,mutta niiden kanssa voin Elää täyttä Elämää.
Nykyisin minulla on jo 7. opaskoira käytössäni. Tähän liittyy paljon kipeitäkin asioita. Ensimmäinen oppaani Leni ehti minulla olla vain ½ vuotta sairastuttuaan sydämmen laajentumaan ja kuoli käsiini. Minulla on ollut myös ns uudelleen sijoitettuja koiria, joiden olen tiennnytkin olevan vain väliaikaisia, eikä 10 vuoden yhteistyöstä ole voinut edes haaveilla… Puhutaaan siis 4kk-3 vuoden ajoista näiden koirien osalta. Mutta nämä koirat ovat kasvattaneet minusta Erittäin osaavan koiran käyttäjän ja yleeensä tuolla liikkuessamme minua luullaankin Opaskoirien kouluttajaksi.
Ja nyt minulla on ollut maaliskuusta lähtien oppaana Opaskoira Bopi 3½vuotias labbis ruos. Ei koira helpoimmasta päästä,mutta minulle juuri Oikea kaveri ja toivon että saamme tehdä yhteistyötä siihen asti että Bopi täyttää 12 vuotta ja jää eläkkeelle, näin olisi tarkoitus.
Sairastuminen on tehnyt minusta ihmisenä vavemman. Jollen olisi sairastunut olisin varmasti aivan erillainen. Ajatelisin enenmän ulkonäöllisiä asioita ja olisin ehkä aika pintaliitäjä. Nyt mietin Elämää paljon syvällisemmin.
Meillä Eletään juuri tässä hetkessä nauttien Elämästä siinä muodeossa kun se sen meille antaa. katkeruus kun ei voi voimauttava asia missään tapauksessa Elämässä.
Kirjoitan sivua www.facebook.com/katjajaopaksoira . Kirjoitan sitä siksi että jos saan edes yhden ihmisen ymmärtämään että Asenne vamma on se vaikein vamma olen saavuttanut sen mitä hainkin!

Teeleidissä Jyväskylässä

Kun tässä nyt reissaamisen makuun pääästiin Bopin kanssa viikonloppuna oli vuorossa tänään matka Teeleidiin Jyväskylään.
Klo 8 aamulla meitä oli jo 3 näkövammaista ,2 opasta ja Opaskoira Bopi valmiina hyppäämään bussiin jolla sitten ajelimme Jyväskylään.
Teeleidi oli ihan kävelymatkan päässä linja-auto asemalta ja siis sinne seikkailimmekin sitten!
Siellä meitä oli vastassa paikan omistaja Anne, joka ottikin meidät Sydämellisesti vastaan!
Yläkerrasta löytyi teehuone, jossa pääsimme valitsemaan mitä teetä otamme, se oli muuten haastava homma näin ihmiselle, joka ei ole ennen paikassa käynyt!
Toki teen kanssa piti saada sitten herkkujakin ja niistäkin taas tuttuun tapaan kuvat löytyvät sivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira.
Herkuttelimme ajan kanssa ja maistelimme myös toistemme tee laatuja.Kerrankin oikeasti kiireettömästi.
Ja kaikessa hiljaisuudessa. Nykyihmmisellä on koko ajan meteliä ja muita ärsykkeitä joten oli ihana olla vain hiljaisuudessa kerrankin ja aistia ihana tunnelma ympärillämme.
Shoppailemaan siirryimme teehetkemme jälkeen alakertaan ja sielä teimme paljon heräteostoksia myös kotiin viemisiksi.
Jopa minäkin toin teetä kotiin uskoen että muutkin ihastuvat minun uuteen ihastusteeheni!
Minä joka tavallisesti juon vain kahvia aloin vakavasti pohtia haudutettuun teehen siirymistä tämän vierailun jälkeen!
Suosittelemme paikkaaa koko Sydämestämme ihan jokaiselle! Varmasti se paikka Jyväskylässä jossa Oikeasti kannattaa käydä on minun neuvoni! Ja Bopi yhtyy tähän, kora ei nimittäin ollut minkäänlainen ihmetys 🙂
Jyväskylässä sitten vielä kiertelimme kaupoissa ennen kun bussi taas lähti meidät tuomaan kotiinpäin!
4h bussissa istumista ja upea teehuone kokemus! Siinä kiteytettynä tämä päivä meidän Oma Tyky päivä! Meille kun kukaan sellaista ei järjestä on nämäkin järjestettävä itse ja silloin niistä tulee juuri osallistujien näköiset!! Kiitos Tuomo, Ville, Taru ja Nina tästä päivästä eikä Bopiakaan saa unohtaa!
Bopi oli tänäänkin Erittäin reipas ja aktiivinen koiruus, vaikka minä pelkäsin että miten herra jaksaa, kun minä itse olen vielä vähän väsynyt ainankin viikonlopusta ja siellä tehdyistä seikkailuistamme!
Bopi osaa ottaa kyllä onneksi reenosti aina heti kun siihen on mahdollisuus!
Kannattaa tykätä face booksissa myös sivusta teeleidi 🙂 Sivuilla pääset myös näkemään meidän porukan kuvan, kyllä sen verran erillaisia teevieraita nimittäin olimme että kuvaankin pääsimme!
Kiitos vielä Teeleidin väelle ja Erityisesti Annelle, tulemme varmasti pikapuolin uudelleen!!

14355183_866019646831650_6081689081716608852_n

Vaikuttaja Foorumissa Mikkelissä

Viime viikonlopun vietin sitten Mikkelissä Epilepsia liiton Vaikuttaja Foorumissa.
Perjantaina matkasimme esikoisemme Katan ja Opaskoira Bopin kanssa Mikkeliin ja siellä majoituimme hotelli Vaakunassa. Tässä vaiheesssa hotelli sai meiltä täydet pisteet! Palvelu oli vastaanotossa Erinomaista ja huone siisti, jonne pääsimme siirtymään Bopille saatu herkkupussukka mukanamme 🙂
Se mistä viikonlopun aikana hotelli sai meiltä miinus pisteitä oli ravintolahenkilökunnan heikko asiakaspalvelu sekä se että mm aamupalalla ei ruokaa lisätty vaikka ruoka-aikaa oli vielä yli tunti jäljellä eikä esim mehuautomaatit toimineet.
Mutta se syy miksi viikonlopuksi Mikkeliin menimme oli Epilepsia liiton Vaikuttaja foorumi.
Olimme ensin suunnittelemassa tulevaa vapaa ehtoistoimintaa ja sen jälkeen la ja su tulevan vuoden ohjelmaa!
Erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen reissu. Välillä kyllä mietin jotta olenko liikaa äänessä ja puuttumassa ja kommentoimassa asioihin, mutta sain foorumin jälkeen Erittäin positiivista palautetta toiminnastani, joten luulenpa siis toimineeni Oikein!
Viikonloppuna tuli paljon istumista,mutta minun kaiken ylimääräisen vapaa ajan täytti kyllä Bopi, jonka kanssa pääsimme nyt taas treenaamaan Oikeasti sitä mitä tarkoittaa kun olemme ihan vieraassa paikassa ja pitää Bopinkin Uskaltaa luottaa itseensä! Hienosti meillä menikin!
Paljon kuvia löytyy sivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira viikonlopustamme.
Kesken viikonlopun Kata kysyi minulta että miksi minä näissä koulutuksissa ja yleensäkin järjestö elämässä olen, koska usein tämä ei ole kovinkaan palkitsevaa ollut eikä taloudellisesti varsinkaan.
Minun oli pakko pysähtyä hetkeksi miettimään oikein mistä saan sen palon tehdä järjestötyötä kokoajan, minä jouduin Oikeasti pohtimaan asiaa…
Sitten vastasin vasta Katalle, jotta näissä tapahtumissa saan vertaistukea, saan koulutusta, jotta osaa taas paremmin alueella hoitaa asioita ja saan vaikutettua Oikeasti asioihin. Mutta eipä ollut helppo kysymys vastata ja pohtia asiaa kun asia noin suoraan minulta kysyttiin…
Viime vuosina kun olen saanut järjestöelämässäkin kokea kateuden miekan ja sen seuraukset… Minä en ole sieltä herkimmästä päästä ja sen vuoksi varmasti jaksankin järjestöelämää 🙂
Mutta Vaikuttaja foorumissa saimme paljon ideoita tosiaan mitä voi tuoda tännne alueelle ja toivon todella että pääsen niitä myös toteuttamaan täällä!
Itse tahdon koko ajan kehittyä järjestöosaajana ja toivon että vielä joku päivä työskentelen Oikeasti järjestössä, mikä se järjestö onkaan on eri asia,mutta sen näytttää Elämä.
Tylsää ei taaskaan siis täällä ole ollut! Milloin minun Elämässä sellaista olisikaan?

14572139_877867415646873_6275758589097535326_n

Liiketutka testaajana

Tässä kaiken muun keskellähän ihan olen unohtanut kirjoittaa siitä jotta olin 2 viikon ajan VTT:lle yksi 25 näkövammaisesta liiketutka testaajasta.
Heti kun näin ilmoituksen siitä että liiketutkatestaajia haettiiin Kuopiosta olin ihan säpinöissäni ja vielä enenmän sen jälkeen kun minut testiryhmään valittiin
Eli kyseessä oli vartalolle kiinnitettävä laite. Joka tuli esim vyötärön ympärille kuten sykemittari ja sitten riippuen halusiko laitteen kertovan enenmän ylä vai alaesteet kiinnitti laitteeen ylemmäs, oli se välilllä minulla kiinni kainalojen altakin nimittäin, kun testasin miten se toimii metsälenkeillä eli varottaako esim puiden oksista jne.
Olin Aivan haltioissani ko laittesta!!
Ensimmäisen varoituksen se antoi 3m enenn estettä toisen 2 metriä kohdalla ja ja vielä 1 metriä ennen ja kohdalla kertoi sen myös vielä. Lisäksi laitteessa oli värinä ”merkit” myös,mutta minulle ne jäivät kyllä tois sijaisiksi kun testasin. Minulle äänellä oli merkitystä. Mutta esim kuurosokealle varmasti aivan korvaamaton asia!
Tuon laitteen avulla sain paljon varmuutta liikkua taas valkoisenkin kepin kanssa. Minä olen jo niin rutinoitunut opaskoiran käyttäjä että meinaa jäädä sitten tuo kepin käyttö niin vähäiseksi että sen käteen ottaminen on välillä kynnyksen takana!
Mutta kun joka ikinen päivä opaskoirani Bopi ( www.facebook.com/katjajaopaskoira ) pääsee juoksemaan vapaana metsään ja olen oikeasti silloin valkoisen kepin varassa oli laite kyllä suuri helpoitus ja katkerana sen 2 viikon testin jälkeen torstaina pois annoinkin 🙂
Miksi liikkumistutka näkövammaiselle?
Tuo oli kysymys mitä pohdin itsekkkin silloin kun ilmoituksen näin ensimmäisen kerran. Mietin että ei se korvaa opaskoiraa kumminkaan eikä valkoista keppiä ainankaan täysin sokeille, heikkonäköisille näin hyödyn kylä heti,mutta saman sen ikävän puolen että moni siirtää valkoisen kepin käyttöön ottoa liian pitkään sitten tälläisen apuvälineen vuoksi. luotetaan että kyllä se kone varottaa… Mutta kun ryhdyin testaajaksi. Tajusin että ei asia ole todellakaan niin. Tämän laiteeen avulla saadaan lisättyä itsenäisyyttä ,mutta se apuväline tarvitaan kyllä siinä mukana eli koira tai keppi. Laitteen säde ottaa esteet on pieni ja esim kuoppia tms ei laite tietenkään kerro, mutta huomaamaton laite esim takin tai paidan alla antaa varmuuden emmekä näytä haparoivilta hölmöläisiltä tuolla liikenteessä. Meidän ei tarvitse enään törmätä valkoisen kepin kanssa esteeseen tajutaksemme sen. mm kauppojen edessä olevat A- telineet tai aukiolevat ovet ovat vihoviimeinen asia!
Minä innokkaana täytin myös päiväkirjaa liikkumisistani ja ainoa huono puoli laitteessa oli akun kesto se riitti vain 4h ajan!! Eihän se minun liikkumisillani ja Aktiviisuudellani riittänyt mihinkään ja kun tahdoin tuon 2 viikon ainan päästä mahdollisimman Erillaisiin ympäristöihin testaamaan oli väillä oikeasti miettittävä miten saan akun riittämään, kun aina ei pääse lataamaan eikä sitä voinut ladata akkupankillakaan, kuten puhelinta!
Tuo oli siitä helppo laite että uskon että mikäli se markkinoille tulee ja otetaan apuvälineeksi päivittäisiin tarpeisiin tarkoitetuksi näkövammaiselle niin moni tulisi saamaan vähennettyä ulkopuolisen avun tarvetta vaikkei se todellakaan ole mikään kaiken muun pois sulkeva kuten ei voi mikään yksittäinen mielestäni olla!
Vaikeinta oli varmasti päiväkirjan täyttäminen… No, minä ratkaisin se niin että esikoisemme Kata kirjoitti päiväkirjan sitten ns puhtaaksi joten sain virallisiin kirjoihin myös liikkumisiani.
Hyvälle kuullosti kun minulle kerrottiin että olen Ehdottomasti Kuopion testaajista ollut aktiivisin. Ja jouduin heillekkin kertomaan että en läheskään kaikkia merkannut, kun tuo merkkaaminen oli haasteellista ja niitä minun muistiinpano lappuja katosi moneen paikkaan mihin aikoja ja paikkoja kirjoittelin.. Mutta Tärkeintähän heille oli saada tietoa siitä mitkä olivat käyttö kokemukset!
Toivon todella että tlle asialle saadaan jakoa ja mikäli minusta on mitään hyötyä jatkossa ko hankkeelle olen sanonut olevan Ehdottomasti mukana!!
Tekniikan testaaminen on minulle niin arkipäivää nykyisin, minulla on ollut nyt viikonlopun ajan testattavana ja harjoiteltavana Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:stä äänityslaite, millä tulevaisuudessa pääsen sitten minäkin vaikka tekemään haastatteluja meidän äänilehteen Valokiilaan, ,mutta toivon että moni muukin niiden tekemisestä Oikeasti Innostuisi, en vain osaa opettaa laitteen käyttä kenellekkään,mikäli en ensin itse kokeile sen ominaisuuksia perinpohjaisesti… sellainen nyhertäjä minä tenkniikan kanssa olen 🙂

Epilepsia yhdistyksen Ruskaretkellä

Tämän päivän vietin Epilepsia yhdistyksemme Ruskaretkellä Iisalmessa.
Ihanan lämmin henkinen retki!
Söimme Hyvin ja Nautimme mukavasta retkipäivästä hyvässä porukassa!
Sääkin suosi meitä ja silloin kun muut tekivätä kaikkea näköävaativaa minä lenkkeilin Bopin kanssa! pitkin metsiä! Eli saimme Mahtavan lenkin siinä käteävästi samalla kun vietimme näin vapaapäiväämme!
Ihmisten piitäisi vvain rohkeammin uskaltaa lähteä mukaan järjestötoiminaaan mukaan ja antaa itselleen mahdollisuus päästä vertaistuen piiriin! Sen kyllä taas tänään totesin!
Itsehän olen monessakin eri yhhdistyksessä mukana ja välillä on oikeasti pakko mietttiä mikä yhdistyksen toiminta on juuri minua varten. Eli siinäkin voi tulla runsauden pula vastaan! Siihen olen tänä syksynä törmännyt!
Huomisen päivän pyhitän perheellle ja annan kaken muun olla! Välillä on pakko ladata akut, en voi auttaa muitakaan jos en itse ole kunnossa!
Epielepsia on onneksi ollut nyt Todella rauahllisesti, Kiitos uuden lääkityksen!
Järjestötyö tuo toivottavasti minulle vielä joskus töitäkin ja näiin kantaa talouttakin parempaan kuntoon tietenkin!
Mutta nyt hehkuttelen vielä ruskaretki tunnelmissa!