Kohta kesälaitumille

Luokkaretket lapsilla taitavat olla se Paras Kesäloman lähenemis merkki 🙂
Eilen aamulla kuopuksemme Inka lähti luokkansa kanssa kohti Helsinkiä ja Erittäin innoissaanhan tyttö aamulla bussiin hyppäsikin. Ja ehdin minä sentään töistä iltapäivällä kotiin, kun opetttaja soitti Inkan teloneen nilkkansa ja sairaalareissu edessä…
No, siellä Inka nyt reissun menee keppien kanssa sitten loppuun ja toivotaan , että jalka lähtee nopeasti paranemaan, koska me olemme Inkan kanssa suunnistamassa Isäni luo ensi viikon torstaina ja olemme siellä siis pitkän viikonlopun. Ettei reissu nyt jalan vuoksi vain peruuntuisi….
Muuten täällä meillä arki pyörii omalla painollaan. Töissä käyn ja kiirettä pitää.
Ystävien tapaamiset ovat nyt valitettavasti olleeet vähän minimaalisia, mutta niin se on että aikansa kaikkea … Nyt on aika tehdä enenmän töitä selkeästi. Ja pidän tästä työstä kovasti, jokainen päivä on varmasti Erillainen.
Ulkona ei ilma ole kyllä mikään kesäinen. Hyvä ettei taas räntää sada. Tänään piti olla Yhdistyksemmme jäsenille Puijolla Luontoretki, mutta se peruuntui viime tipassa ja tänään olen siis viettänyt tiukasti toimistopäivän töissä.
Illaksi olisi tarkoitus suunnata Kuopion seudun epilepsia yhdistyksen hallituksen kokoukseen, mikäli päänsärkyni ei nyt järjettömäksi muutu ja kaada minua sänkyyn. Se onkin jo pari päivää juilinut.
Eilen tuli vuosi viimeisestä isosta leikkauksestani. Ehkä sen kunniaksi päätä pitää nyt särkeä , ettei totuus vain pääse unohtumaan 🙂

Kevät Kuulumisia

Tuli se Kevät tänne Savoonkin viimein. Epätoivo asian suhteen on kyllä jo välillä meinannut iskeä.. Kun talvivaatteista ei vieläkään olla päästy eroon. Koirien kannalta on ollut kyllä parempi että lunta on vielä maassa, koska ei olla jouduttu vielä koirien pesuun ryhtyä. Mutta muuten sitä kevättä kyllä täsä on odotettu!

Meidän arki on mennyt aika omalla painollaan. lapset kouluissaan, aikuiset töissä, talon remonttikin on Upeasti edistynyt ja näillä näkymin jollei nyt kummallisuuksia tule eteen niin se valmistuu asuttavaan kuntoon jo ensi viikonlopuksi. Kyllähän sitä on tässä jo kohta 7 vuotta ehtinyt odottaakkin. Eli lisää siivottavaa tulossa siis 🙂

Arkipäivät meillä ovat Erittäinkin kiireisiä ja tuntuu, jota Ystäville ei enää ole aikaa ja tuntuu erakolta välillä tämä Elämä. Mutta kun kuuntelen muita lapsiperheitä on Arki aika samanlaista muillakin. Minä olen viihtynyt Uudessa työssäni Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:ssä Hyvin. Tykkään työstäni kovasti ja koen että olen Oikeassa paikassa nyt !

Omaa jaksamista hoidan koirien avulla, kun oikein kovasti väsyttää työpäivän jälkeen tiedän että koirat on pakko lenkittää vielä kumminkin ja kun pääsee ensimmäiset metrit kun täi tervasas lähteekin liikunta viemän itsestään ja taas 2 tuntia meni ihan sujahtaen lenkillä. Moni kysyy miten uskallan yksin liikkua metsässä jne. tiedän, että kenelle vain voi sattua mitä vain. Jos ryhdyn varomaan kaikkea ja Elämään hyssytellen, silloin minulle oikeasti jotain sattuukin.

No, nyt olen ollut jo yli 5kk ilman epilepsiakohtauksia , siihen on monta syytä. yksi on lääketasapaino, mutta liikunnan ja ravinnon osuutta ei pidä vähätellä yhtään. Olinhan vuoden alusta 100 päivää ilman lisättyä sokeria ja se oli varmasti Elmäni energisintä aikaa…Nyt kun homma on taas vähän lipsunut niin huomaan sen elimistössäni heti!

Lapset odottavat kesälomaa jo kovasti. Pitkän talven ovatkin ahertaneen hienosti kouluissaan! Nyt meillä on tulosa isomuutos , kun kuopuksemmekin lähtee syksyllä jo yläkouluun ja sitä myötä kaupunkiin kouluun. Näin se aika vain menee eteenpäin. Kovasti koitan perässä pysyä. Minusta on ollut outoa kuulla lasten susta kysyessäni että mitä kesällä tehdään vastaus,jotta tehdään sellasita ettei tarvitse sopia mitään etukäteen…. Täh? Oikeasti minä luulin että minulla on kohta kädessäni Elämä pidempi lista kaikista huvipuistosta jne mihin pitää päästä ja milloin ollaan missäkin.. Mutta ei.. Meidän lapset tahtovat kuulemma ottaa rennosti tulevan kesän.. Kai tämäkin on sitä nuoten kanssa Elämää sitten…Eli Äiti oli se joka enenn ohjelmoi koko kesän ja nyt kun omat tahdot on niin eipä mennäkkään niin. Minullahan ei uuden työn puoleseta ole kesälomaa,mutta ylityövapaita pidän pois ja sen vuoksi sitten saan minäkin vähän lomaa heinäkuussa 🙂 Silloin kyllä ohjelmoin tämän porukan ja käymme oikeasti jossain! Mieheni Niko tekee kyllä kesän hyvin tiukasti töitä että siinä voi olla sumbliminen jotta jos pääsisimme koko porukalla liikenteeseen… Mutta mihin se on vielä tässä vaiheessa arvoitus!

Oma vointi on kuin Uudesti Syntyneeellä. Oikeasti kun vuosi sitten keikuin Elämä ja kuoleman rajamailla ja opettelin mm uudelleen kävelemään niin osaan arvostaa näitä hetkiä Todellakin! Elämä kantaaa siis tällä hetkellä HIenosti, mutta osaan myös tiedostaa omat rajani ja sen että kun en voi kloonata itseäni en ryhdy sitten ylisuorituksiin yrittämään enään edes. Tämän blokin olen nyt luvannut aktivoittaa Erittäin aktiivisesti. Kuten aikaisemmin kerroin olin lopettaa koko blokin,mutta sitten tutkailin kävijälaskuria ja Ihanaa että teitä lukijoita on muuten paljon. itsestäni kun tuntuu että ketä tälläinen tavallinen meidän arki voi kiinnostaa,mutta sitä itse tälle sokaistuu. Onhan se Erikosita että minä sokeana siivoan pihaamme siinä kun muutkin nyt talven jäljiltä, siihen tarvitaan vain haravaa, jolla löydän roskat maasta ja tietenkin se on hitaampaa kun näkevillä,mutta mihin valmiissa maailmassa on kiire ja osaanhan minä monta muuta asiaa mitä näkevät ei osaakkaa… Siitä tuli mieleen ,jotta olen taas aloittanut palauttamaan pistekirjoitus taitoani mieleeni. Osasin joskus pistekirjoituksen hyvin,mutta käytön puutteessa se jäi sitten ja nyt on se aika palauttaa mieliin… Äitienpäivähän se tänään oli joten Kaikille Äideille vielä tasapuolisesti Onnea, on lapsenne sitten ihmis-tai eläinlapsia!

Meidän Arkeamme

Moni on ihmetellyt hiljaiseloani täällä blokissa, mutta pohdin jo kirjoittamisen lopettamista tänne, kun koin että ketä voi kiinnostaa arkemme Oikeasti 🙂 Mutta saamani palautteen perusteella jatkan tämän kirjoittamista.
Pääsiäinen ehti tuossa jo suhataa ohi ja siitä osan vietin kuopuksemme Inkan kanssa Isäni luona Elimäellä. Opaskoirani oli pääsi Kummitätintä Tuijan luo viettämään pääsiäistä, joten saimme oikein Vapaa-aikaa Inkan kanssa 🙂
Tarpeeseen tuli varmasti meille kaikille!
Monista luottamustehtävistä olen nyt järjestämällisesti luopunut ja sitä teen jatkossakin enemissä määrin,mutta Epilepsia yhtdiistyksen ja Epilepsia liiton hommissa jatkan täysillä mukana, onhan se oikeastaan ainut harrastukseni enää opaskoira pentutoiminnan lisäksi ja pitä minut kiinni ulkoisessakin Elämässä.
Sitä on työpäivien j koirien hoidon jälkeen niin puhkui että kun kotihommat hoitaa lasten ympäriltä ei Elämään paljon ole muuta mayhtunut ja siksi tämän blokin kirjoittamisen lopettamistakin pohdin, ketä tälläistä nyt ns tylsää arkea jaksaa lukea,mutta Kiitos lukijani kannustukseseta ,en lopeta siis!
Mutta nyt kuopuksemme kaipaa Äitiä mukaan sanomaan ja suuniitelemaan miten Ensi viikon aikataulutamme joten palaan taas! Mutta en ole teitä unohtanut!!

Kiireistä Arkea sitä mennään…

Meillä Arki on nykyisin Erittäin Kiireistä.
Sen täyttää työt, koulun käynnit, koirat ja kodin perus arki!
Moni asia jää huomioitta, kuten Ystävät ja siitä välillä kannankin huonoa omaatuntoa, kun ei edes soittamaan ehdi…
Muta samalla olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Ei tarvitse olla se joka joka asisaststa selviää ja hoitaa kaiken. Kukaan ei siihen vain pysty.
Elämä Viimein näyttää meille siis niitä Ruusuisempia puoliaan… No ei sitä ruusutarhassakaan ilman piikkejä tietenkään olla, mieheni Niko kaatui pahasti ja nyt potee selkäänsä pahasti täällä ja lasten hiihtoloma suunnitelmat menivät uusiksi täysin sen vuoksi.
No, onneksi on Mummola mihin pääsivät ja sitten toinen Mummi tuleekin meille jo keskiviikkona joten toimintaa tulee siltikin riittämään lapsille!
Mutta tänään kåytin harvinaisen totaali vapaapäivän ulkoillen koirien kanssa ja siivoten toki 🙂
Elämänkumppanini epilepsia on olllut nyt Erittäinn rauhallinen, Selkeä ruoka rytmi ja paljon unta lääkityksen lisäksi on ollut se avain siihen että Elämme yhdteis eloa tyytyväisinä…
Olin jo lopettamassa tätä blokin kirjoittamista,mutta sen verran paljon olen saanut kehoituksia jatkaa kiireistä huolimatta, että jatketaan… mietin tuosas vain että kiinnostaako tämän lukeminen enää ketää,kun vain tästä tylsästä arjestamme kirjoitan… Mutta toistaiseksi jatkan siis…

Sumun Hälvettyä

Olen kun herännyt pitkästä talviunesta ja ollut sen jälkeen sumun keskellä, ennen kun nyt kun aloitin työt ja Elämä sen myötä on taas Oikeasti kunnossa.
Kyllähän monen mielestä meillä on kaikki ollut koko ajan hyvin. Niin varmasti pinnallisesti onkin, mutta minulla sisällä ollut sumu on nyt vasta täysin poissa.
Suunnittelen Elämää ihan eri tyyliin kun vielä kuukausikaan sitten. Osaan Arvostaa itseäni ja tiedän olevani Oikeasti Hyvä työntekijä, Hyvä Äiti, Hyvä puoliso ,mutta mikään näistä asioista ei toimi jollen ensin muista Rakastaa itseäni! Tähän oikeasti havahduin.
Minulla on ollut haaveita Elämässäni ja yhden niistä sain taas toteutettua, meille tuli n. vuodeksi kasvamaan opaskoiran pentu. Jonka seikkailuja saa seurattua sivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira Kyllähän meillä on noita pentuja jo ennenkin ollut, mutta nyt oli pohdittava asia eri kannalta kun esikoiseni Kata asuu omillaan ja ajatus oli että yhteishoidolla pennusta kasvaa Oikeasti monipuolinen koiruus 🙂 ja tähän kun lähdimme päätimme heti että Hän asuu molemmissa perheissä eli meillä ja kaupungissa, näin tästä ei tule liian ylivoimaista kenellekkään ja samalla pennusta kasvaa Oikeasti erilaisiin asioihin kasvanut koira. Ja tosiaan tähän lähdettiin nyt sitten. Hienosti on alku lähtenyt, vaikka Erittäin kovapäinen ja testaava koira onkin kyseessä!
Ja näin ratkaisimme koirakuumeemmekin. Tämä koiruus lähtee joka tapaukseessa vuoden kuluttua meiltä eikä siis ole yli 10 vuoden kumppani 🙂
Kevättä koden mennäään ulkona ja samoin minun päässäni!
Osaan olla armollisempi itselleni, jollei koti ole koko ajan tip top ja annan olla silloin kun en jaksa. Mutta huomaan, kun minä en heti teekkään kaikkea valmiiksi alkaa lapset tekemään ihan eri tavalla arjen asioita.
Arkeamme helpottaa nyt myös paljon se että esikoisemme Kata sai ajortin tällä viikolla, eli perheessämme on siis kaksi ajokortillista … Mutta autoja vain yksi 🙂 Onneksi osaavat hyvin näköjään vuorotella,mutta helpottaa paljon mieheni Nikon Elämää, kun ei tarvitse joka kerta lähteä minua kyytimään,kun jonnekkin pitää päästä, eikä tahdo sitä 1,5h odottaa että saa vammaispalvelujen kautta saatavan kyydin… joka on muuten välillä Ärsyttävän pitkä aika odottaa kyytiä..
Terveys on nyt Oikeasti Hyvässä kunnossa ja se tuottaa paljon iloa koko perheelle ja antaa Uskon siihen että vaikeudet on nyt takana päin ja Elämä Oikeasti kantaaa meitä!
Liikunta ja pitkät lenkit Opaskoirani Bopin kanssa ovat minulle henkireikä, en milläään jaksaisi, jos minun pitäisi olla liikkumatta enkä milloinkaan olisi ihan yksin omien ajatuksieni kanssa. Bopi antaaa tähän mahdollisuuden metsälenkkien muodossa.
Monasti minulta kysytään,mitä odotan Elämältä näiden kaaos vuosien jälkeen? Siihen on vain YKSI vastaus! Tavallaista TYLSÄÄ ARKEA!! Ei mitään ikäviä ylläreitä ja terveyttä koko perheellle, se kun heittelehtii muillakin tässä perheessä kun minulla. Siksi me ollaankin varmasti niin tiukka paketti Yhdessä!!

Kiirettä On Riittänyt :)

On taas kirjottaminen tänne jäänyt…
Elämässämme on viimein Todellakin Aurinko alkanut paistaa risukasaamme tai Huvikumpuun kuten tavallisesti sanoisin!
Suurin muutos varmasti tällä hetkellä on se että minä sain työpaikan Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:n toimintakeskuksesta Äänilehti- ja apuvälinevastaavana. Lottovoittoon verrattava asia näin vaikea vammaisen näkökulmasta!
Arki on nyt minun kuukauden virallisesti työelämässä olon aikana( olen siis vielä 20.2 asti työkokeilussa mikä alkoi vuoden vaihteessa). Lapset ovat oppineet että nyt on Äiti se joka on päivät töissä ja Iskä paremmin puhelimen päässä ja kukaan ei päivisin siivoa heidän jälkiään koulupäivän aikana jne!
Eli voisin sanoa , jotta totaalinen Elämän muutos tuli tähän perheeseen!
Avustaja ja apuvälineasiathan tietenkin laahaavat näissä asioissa perässä edellen ja niiden kanssa painimiseen on mennyt ja menee edelleeen kohtuuttomasti aikaa ja voimia.
Influessakin tänne meille on jo rantautunut. Kuopuksemme Inka on ollut poissa koulusta jo 2 viikon ajan , kun tauti ei vain helpota. Lääkärissäkin käytetty ja ei voi mitään viirusta tämä on. Minuun tauti pääsi iskemään torstaina ja perjantaina olo oli jo Erittäin tukala… Aamupäivällä oli tuleville lääkäreille luento vielä ja silloin luuulin että voimat ne loppuu minultakin,mutta selvisin 🙂
Eilinen päivä menikin täysin sängyn pohjalla maaten, mitä nyt kotihommat pientä virikettä saivat aikaan, lenkille en lähtenyt,mutta tänään jo parempi olo. Eli taas kerran todistettu: Hyvä työntekijä sairastaa vain viikonloppuisin 🙂
Mullistusta arkeemme töihin lähtöni lisäksi tuo se ettei minulla enään helmikuun jälkeen ole kotiiin apua. Tämä on realiteettia siihen nähden etten työpäivän jälkeen jaksa enään ohjeistaa ketään tekemään kotihommia saati tehdä yhdessä välttämättä juuri siinä hetkessä. Eli nyt mennäään omin voimin tästä lähtien sitten niidenkin kanssa täysin! Näin se Elämä kuljetttaa meitä eteenpäin.
Lupaan nyt skarppautua tänne kirjoittamisessa taas, niin taisin kerran aikaisemminkin jo luvata,mutta tekniset ongelmat aiheutti ja tämä viiivästyi kuten moni muukin asia.. Myös se että päivät töissä on täysin tekniikan parisssa vie intoa kirjoittaa vaikka aiheita olisi monta kertaa ollutkin mielesssä.
Omasta jaksamiseseta pidän tiukasti huolen esim lenkkeilyn parissa, joten sekin vie illoista aikaa, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla ja näin se Arki Uusin tuulin täällä on lähtenyt.

Elämän Tyrskyissä Wauhtia!

Tänne kirjoittaminen on ollut vähän jäissä,mutta nyt lupaan taas terästäytyä asian tiimoilla!
Kuulumisemmehan saa aina helposti lukea wivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira , koska tänne en enää kuulumisiamme kirjoitakkaan, enenmän tulen siirtymään pohtimisiin Elämän ihmeellisyyksistä!
Paljon olen vastoinkäymisiä ja ennakkoluuloja kohdannnut ja välillllä tuntuu, jotta hakkkaan päätä seinään, kun yritän tehdä tästä maailmasta tehdä helpompaa vammaisillle!
Meillä Elämä on ehkä viimein astettumassa uomilleen jos niin voi edes haaveilla meilllä!
Esikoisemme Kata on minulla nyt työharjoittelussa ja huomaan, että olen Oikeasti osannut kasvattaaa viisaan nuoren ihmisen, joka osaa asettua vammaisenkin ihmisen asemaan ja ottaa huomiooon Oikeasti!
Nuoremmat lapset ovat myös tulleet murrosikäään, joten jokainen voi arvata miten rauhallista meidän arki sillä saralla onkaan!
Minä olen ollut nyt Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:ssä työkokeilussa. Olen Todellakin nauttinut jokaisesesta päivästä ja mikä on Yllättävintä on se että Elämä on tätä kautta saatu Arki rullaamaan ja se Suurin Ihme mikä varmasti on tullut nyt on se että epilepsia-peikko on haudannut itsensä jonnekkin syvälle ja Toivon , että todella tajuaa pysyäkkin siellä !
Eli Uskaltaisinko sanoa Auringon viimein taas paistavan risukasaankin!
Remonttihan täällä meidän talossa ei ole vielä valmis ja se aiheuttaaa minulle harmaita hiuksia välillä,mutta uskon senkin asian vielä hoituvan tässä!

Pakkaspäiviä

Täällä on viime päivinä vietetty paljon aikaa sisässä, koska pakkanen paukkuu 20 asteesa ja Bopihan ei todellakaan tykkää yhtään pakkasesta enkä minäkään pakkasessa lenkkeilyjä niin ylinmäärin rakasta!
Mutta olemme sitten siivonneet täällä ja hoitaneet muita käytännön asioita koneella tässä kotona 🙂
Pientä Joulu fiilistä on alkanut jo minuunkin tulla kun Joulusta kaikki ympärillä höseltävät…
Samoin kun soitin tänään Isälleni, että passaako jos esikoisemme tulee Jouluksi Hänen luokseen kera Tukikoira Sisun ( www.facebook.com/tukikoirasisu) ja sehän passasi Hyvin 🙂 Meillä muilla Joulun ajan menot ovat vielä ihan auki, mitään varmistusta mihinkään suntaan ei ole,mutta ehtiihän tuota. Joululahjatkin ovat vielä suuurelta osin hankkimatta. Joka vuosi minulta menee myöhenmäksi.. Tuossa tänäään mm Ystäväni kanssa mietittiin että kun lapset olivat pieniä aloitin JOululahjojen ostamisen jo tammikuun alussa ja marraskuun puoli välissä piti olla Joululahjat hommattuna,mutta nyt koko ajan tämä vain siirtyy Mutta kun lapset ovat kasvaneeet niin hankinnat eivät olekkaan niin helppoja tehdä koko vuoden aikana.. Niin se aika vain menee eteenpäin…
Loppu viikko mennään taas aika sutinalla eteenpäin,mutta päätös tahdin rauhottamisesta tulee pitämään. Tietenkään en peru sovittuja asioita,mutta enpä tule liikaa kaikkea sopineeksikaan…. Mutta ihan Arkea siis täällä. Ja viimein sitä TYlsää Arkea mitä olen jo vamrastikkin puoli vuotta joka päivä toivonut illalla nukkumaan mennessäni, nyt minulla sitä on ja nautin muuten joka hetkestä!!

Mihin vapaaehtoisuuden raja?

Tuohon otsikkoon se oikeastaan kiteytyi mitä ryhdyin viime viikolla pohtimaan.
Koin että kalenteri alkaa täyttyä menoista mistä loppujen lopuksi minulle jää vain kustannuksia. Se ilo on kadonnut vapaaehtoistyöstä tällä hetkellä täysin.
Kun vuonna 2006 lähdin täysillä tähän Elämään koin ettei näihin hommiin pääse sisälle millään ja tämä on oma sisäpiirinsä vain. Nyt olen omalla toiminnalla koittanut ettei kukaan kokisi niin kuin minä silloin.
Mutta mitä onkaan tapahtunut?
Vapaaehtoistyö ihmisillä teetetään nyt se työ minkä pitäisi tehdä kuukausipalkalla olevien ihmisten. suoraan sanottuna!
Itsehän olen aina luvannut että kyllä minä voin ja tottakai minä hoidan,mutta nyt vasta silmät aukenivat.
Mihin ne aukesivat ne aukesivat siinä vaiheessa kun kuopuksemme Inka sanoi minulle että Äiti olisit joskus viikonlopun kotona ja saatisiin olla vain sillä tavalla rauhassa.
Silloin tajusin että nyt olen veden jakajassa.
Mitä arvostan. Sitä että teen tuolla vapaaehtoistyötä sinne ja tänne ja useimmiten saan siitä vain negatiivista palautetta. Tämä ei sitten koske joka tahoa ei tätä olisi näin kauan muuten jaksanutkaan!
Mutta nyt on rajan veto. En ole enään se joka sanoo kyllä minä hoidan tottakai minä olen edustamassa jne. Eli silloin kun huomaan että kuukausipalkalla oleva ihminenkin Sinne hommaan joutaa minä kieltäydyn. Tämä tulee olemaan yllätys monelle,mutta johonkin on raja vedettävä nyt!!
Töitähän koitan tässä sivussa tehdä niin paljon kun vain niitä on ja työkokeilukin pitäisi aktivoitua toivottavasti pikapuoliin joten nekin tuo omat haasteet….
Minä en saa vuorokausiini enenpää tunteja kun muutkaan ja kun minä kerään kuukausi ansioni sieltä ja täältä ja sitten huomaan taloudellisesti olevan tilanteen ihan järjetön sekä että fyysinen terveys ei ole tietenkään paras näillä diagnooseilla niin nyt ajattelen ensin itseäni ja sen jälkeen ehkä taas joskus näin aktiivisesti vapaaeehtoistyötä.
Sen verran jouduin heti vetämäään takaisin että eläinten ja avun tarpeessa olevia lapsiperheitä tämä ei koske! ja tietenkin luottamustoimeni hoidan,mutta sieläkään enään en ole se joka sanoo että tottakai minä olen ja osallistun… Juu, sen jälkeen jos joku minullekkin edustamisesta maksaa niin varmasti osallistun. Mutta tällä systeemillä en enää!
Mitäs muuta tänne. No, minulla on muutama murtunut varvas joita parantellen vaikka hidasta se tuntuu olevan …
Arki sujuu omalla painolllaan tällä hetkellä. Ihana kertoa että asia on nyt niin. Vaikeuksia onkin riittänyt.
JOulua odotellaan silleen rauhallisesti. Pohdinnasssa edelleen missä Jouluotettaan vastaan ja meneekö esim esikoisemme Isäni luo jo Jouluksi ja osa porukasta sitten perässä sinne vai kuinka tehdään,mutta onhan tässä vielä aikkaa… En stressaa nyt asioista…

Mihin Aika Katoaa??

Ehtihän tässä taas useampi viikko vierähtää, kun olen tänne ehtinyt kirjoittaa…
Siihen on varmasti montakin syytä,mutta yksi syy varmastikkin on se että teen paljon asioita puhelimella ja sillä ei tule kirjoitettua pidempiä juttuja sitten kumminkaan…
Vauhtia on viime viikoissa riittänyt, enenmänkin vuorokausista loppuvat tunnit kesken ja opaskoirakin on ollut kovilla!
Mutta kirjoitan kumminkin ihan joka päivä sivulle www.facebook.com/katjajaopaskoira arkisista menoistamme, joten nyt niitä en tässä kirjoituksessa enään käsittele 🙂 Sieltähän ne löytyvät 🙂
Elämä on kantanut viime viikot Kiitettävästi. En sano ettei niitä aallonpohjia välillä ole pitänyt läpi käydä jotta osaan sitten taas nauttia Elämästä.
Pientä hidastusta tähän loppu viiikkkon tuo flunssa perheessämme, mikä sitten tekee sen että täällä otetaan vähän rauhallisemmin.
Äitini on ollut nyt tämän viikon tässä taas apuna ja samallla s aadaan sen verran sitä jouluakin laitettua mitä sitä täällä nyt laitellaankaan…
Lapset ovat jo niin isoja ettei Joulun merkitys ole enään yhtään sitä mitä se olii silloin kun lapset olivat pieniä.
Mutta näin se Elämä menee ja samalla minä ei-jouluihmisenä pääsen siis omiin Oikeuksiini!
Tukikoira Sisuhan on täällä jonkin verran ollut minkä tuolta opaskoira sivuilta voi lukea,muttta esikoisellamme Katalla menee Hienosti nyt ja Heidän kuulumisethan löydät aina sivulta www.facebook.com/tukikoirasisu
Työkokeilu asiat eivät ole edenneet mihinkään, tämään aamulla soittelin Sinne,mutta vielä ei paikkaa ole löytynyt,mutta kyllä sekin asia tavalla tai toisella järjestyy siihen uskon kumminkin 🙂
Tällä kertaa vain päivitys : Olemme Hengissä ja Elämä Kantaaa! Mutta näin yleistilanteena. Parempaan päin mennään. Hittan varmasti huomaan että Oikeasti Uskallan taas luottaa Eläämään. En joka aamu pelkäää sitä mitä seuraava päivä voikaa tuoda tullessaan ja kuinka syvissä vesissä sitä sitten taas ollaankaan…
En ole Jouluihminen, joten nen yritäkkään uskotella että odottaisin sitä muuuten kun että pääsemme koko perheen voimin rauhottumaan.Sitä huomaan lastenkin jo kaipaavan! Ja kyllähän erityisesti kuopuksemme Inka siitä puuhuukin.