Syksyn Kylmiä Tuulia

Pitkään mietin tämän blokin kirjoittamista,mutta ehkä juuri nyt on sen aika.
Moni valittaa mennyttä kylmää kesää ja Elämä on suunnilleen tuhoutunut sen vuoksi.
Meidän perhe on sen verran kovisa liemissä keitetty, ettei tästä ns kylmästä kestästä kyllä ole ehtinyt keskustelua kotona syntyä.
Onko nykyajan ihmiset vain sitä mieltä todella, että jos Elämä ei ole Täydellistä ei se ole Oikeaa Elämää?
Tähän kysymykseen huomaan havahtuvani nykyisin päivittäin!
Jos meidän perhetttä kuvattaisiin vaikka viikon verrran olisi siinä enenmän tramatiikkaa, kun on ollut koko Salattujen Elämämien tuotannon aikana ko ohjelmassa.
Ja voin sanoa ettei muuten ole Tylsää eikä Ennalta tiedostettua Elämää! Ei milloinkaan. Meidän perheellä Elää 5 ihmistä , joista kyllä yksi omillaan,mutta paljon vaikutamme Hänenkin Elämässään edelleen ja jokaiselle sattuu ja tapahtuu eikä mitään Täydellistä Ruusunpunaista Arkea!
Välillä otetaan pohjakosketusta ja ei kun taas ylös sieltä!
Viime viikonlopun olin mieheni Nikon ja Opaskoirani Bopin kanssa Nuuksiossa Epilepsia liiton verkkovertaisohjaajien koulutuksessa ja taas kerran sain Oikeasti kokoea että täällä nämä muutkaan ihmiset ei valita turhasta! ollaan kaikki opittu Elämää hetkessä ja kun koulutuksen vetäjäkin sanoo, että reilusti pitää sanoa jos huilaa esim jonkun luennon yli jne tiesin, taas kerran, että niinpä. Miksi sitä ylisuorittaa silloin kun muut sitä vain odottaa. Miksi muutkin Elämässä emme voisi suoraan sanoa , milloin emme jaksa tai milloin Elämä ei mennytkään niin kuin suunniteltiin? Ei kun se on heikkoutta ja sitähän ei Suomalainen yhteiskunta ymmärrä!
Minut on luotu niin Sisukkaaseen muottiin, että silloin kun tuntuu että voimat loppuu painan kaasun pohjaan ja tehdään entistä kovempaan hommia. Näin ei kaikkien psyyke toimi. Mutta suomalaisen mallin mukaan pitäisi toimia. Eikö se ole rikkaus että olemme Oikeasti Erillaisia?
Meidänkin perhettä kun seuraa on meitä 5 hyvin erillaista Ihmistä perheessä ja se on Oikeasti rikkaus. Osaamme ns ottaa kopin silloin kun huomaa että toinen meillä sitä tarvitsee. milloin tämä yhteiskunnan asenne muuttuu siihen samaa`n?
Meidät on mieheni kanssa molemmat kasvatettu huolehtimaan muistakin ja sen olemme kyllä siirtäneet kasvatusoppina lapsillekkin. Ei uhrautuen, vaan välittäen.
Turun tapahtumista ei ole pitkää aikaa,mutta kun se on lööpeistä jo paljon poissa ei enää vie keskustelua pois säästä. Pitkään siihen ei mennyt.
Näin tämä maailma vain toimii….
Itse olen surua käsitellyt Elämässäni monesta eri näkökulmasta ja vielä on monta näkökulmaa varmasti kokematta,mutta koen silti, että liian pinnallisesti taas kaikki ohitettiin ja eikun etteenpäin tuhat lasissa….. Olisiko nyt syytä estää ettei tälläiset tapahtumat toistuisi eikä mikään muukaan trakedia mitä Suomessa viime vuosina on tapahtunut ihmisten pahoinvoinnin vuoksi. Kaikilla ei ole ympärilläään niitä ihmisiä jotka välittävät ja ottavat silloin kopin kun maailma hajoaa jalkojen alta…. Pitäisi olla! Helppo on sanoa tiedän sen ,mutta siihen suuntaan, kun meistä jokainen käntää asenteensa on se mahdollista!

Vaikka nyt syksyn kylmät tuulet tosiaan puhaltavat ei anneta sen tuulen puhaltaa Sydämmiimme ja niin , että lopettaisimme välittämästä toisistamme! Päinvastoin otetaan enenmänkin saenne, että Välitämme Lämpimästä toisistamme!
Mutta nyt seuraavana työhommanani jatkan suunnittelua miten meidän yhdistyksessä saataisiin vapaa-ehtoistyö kukoistamaan ja niin että siitä oikeasti nauttii niin autettava kun vapaa-ehtoinennkin ja näin saadaan taas toivottavasti näin yhdistyksen näkökulmasta vietyä omalta osaltamme yksinäisyyttä ja ihmisten pahoinvointia pois tästä yhteiskunnasta!

Kommentti on suljettu.