Luopumisen Tuskaa

Elämä on syntymistä ja kuolemista.
Se meidän perheessä taas koettiin. meille aikuisena tain paremminkin seniorina muuttanut Topi-mopsi meni niin huonoon kuntoon , että Hänet oli päästettävä viimeiselle matkalleen.
Suru oli Suunnaton. Niin kovasti koko perhe tuohon touhukkaaseen pikkukaveriin ehti kiintyä.
Olimme tässä jo jonkin aikaa etsineet pientä koiraa perheeseemme, josta kouluttaa sitten epilepsiakoira minulle ja kuulokoirankin taitoja aletaan tarvita, kun minun kuulo heikkenee ilmeisesti shunttileikkaukkausten jälkiseurauksena.. Eikä opaskoirankaan voimavarat kaikkeen riitä. sen olen joutunut toteamaan viime aikoina, kun oolen liikkunut enenmän ja haastetta koiralle on riittänyt paljon.

Kotioloissa koiran pitäisi saada vain huilata, eikä olla skarppina vielä mahdollisten kohtauksienkin varallta. Saati ilmoittaa sitten asioita.
Päätimme heti että mistään kennelistä emme koiraa ota vaan meille tulee ehdottomasti koira joka tarvitsee oikeasti aikuisena kotia ja valitsee meidät.
Etsitntää sitten tehtiin tosiaan., kun vielä isona vaatimuksena oli se että Pooikamme Toni alkujaan Topi-mopsin sai Tukikoirakseen ja se oli avain Tonin murrosiän taantumiseen 🙂 Olipas kauniisti sanottu, mutta Toni oppi Topin avulla keskittymään ja puhumaan asioista ihan uudella tavalla 🙂
Pitkään etsimme uutta koiraa. Kävin jo tosiaan kaikki maailman reskuekoiratkin läpi ja Suomesta kaikki, mutta mikään ei oikein kolahtanut.
Kunnes Kuopion Löytöeläinsuojalla oli ilmoitus pienestä koirasta. Heti vastasin ja Mieheni Niko ja Toni pppoikamme menivät koiraa katsomaan. Ja samalla tiesivät että Tässä se on!
Nyt meille muuutti eilen pieni karvapallo Aksu
Lisää Hänestä myöhemmin,mutta Ihana Rakkaus pakkaus Hän on!

https://www.facebook.com/CavaAxe/

Kommentti on suljettu.