Elämän Tyrskyissä Wauhtia!

Tänne kirjoittaminen on ollut vähän jäissä,mutta nyt lupaan taas terästäytyä asian tiimoilla!
Kuulumisemmehan saa aina helposti lukea wivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira , koska tänne en enää kuulumisiamme kirjoitakkaan, enenmän tulen siirtymään pohtimisiin Elämän ihmeellisyyksistä!
Paljon olen vastoinkäymisiä ja ennakkoluuloja kohdannnut ja välillllä tuntuu, jotta hakkkaan päätä seinään, kun yritän tehdä tästä maailmasta tehdä helpompaa vammaisillle!
Meillä Elämä on ehkä viimein astettumassa uomilleen jos niin voi edes haaveilla meilllä!
Esikoisemme Kata on minulla nyt työharjoittelussa ja huomaan, että olen Oikeasti osannut kasvattaaa viisaan nuoren ihmisen, joka osaa asettua vammaisenkin ihmisen asemaan ja ottaa huomiooon Oikeasti!
Nuoremmat lapset ovat myös tulleet murrosikäään, joten jokainen voi arvata miten rauhallista meidän arki sillä saralla onkaan!
Minä olen ollut nyt Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:ssä työkokeilussa. Olen Todellakin nauttinut jokaisesesta päivästä ja mikä on Yllättävintä on se että Elämä on tätä kautta saatu Arki rullaamaan ja se Suurin Ihme mikä varmasti on tullut nyt on se että epilepsia-peikko on haudannut itsensä jonnekkin syvälle ja Toivon , että todella tajuaa pysyäkkin siellä !
Eli Uskaltaisinko sanoa Auringon viimein taas paistavan risukasaankin!
Remonttihan täällä meidän talossa ei ole vielä valmis ja se aiheuttaaa minulle harmaita hiuksia välillä,mutta uskon senkin asian vielä hoituvan tässä!

Kommentti on suljettu.