Mihin vapaaehtoisuuden raja?

Tuohon otsikkoon se oikeastaan kiteytyi mitä ryhdyin viime viikolla pohtimaan.
Koin että kalenteri alkaa täyttyä menoista mistä loppujen lopuksi minulle jää vain kustannuksia. Se ilo on kadonnut vapaaehtoistyöstä tällä hetkellä täysin.
Kun vuonna 2006 lähdin täysillä tähän Elämään koin ettei näihin hommiin pääse sisälle millään ja tämä on oma sisäpiirinsä vain. Nyt olen omalla toiminnalla koittanut ettei kukaan kokisi niin kuin minä silloin.
Mutta mitä onkaan tapahtunut?
Vapaaehtoistyö ihmisillä teetetään nyt se työ minkä pitäisi tehdä kuukausipalkalla olevien ihmisten. suoraan sanottuna!
Itsehän olen aina luvannut että kyllä minä voin ja tottakai minä hoidan,mutta nyt vasta silmät aukenivat.
Mihin ne aukesivat ne aukesivat siinä vaiheessa kun kuopuksemme Inka sanoi minulle että Äiti olisit joskus viikonlopun kotona ja saatisiin olla vain sillä tavalla rauhassa.
Silloin tajusin että nyt olen veden jakajassa.
Mitä arvostan. Sitä että teen tuolla vapaaehtoistyötä sinne ja tänne ja useimmiten saan siitä vain negatiivista palautetta. Tämä ei sitten koske joka tahoa ei tätä olisi näin kauan muuten jaksanutkaan!
Mutta nyt on rajan veto. En ole enään se joka sanoo kyllä minä hoidan tottakai minä olen edustamassa jne. Eli silloin kun huomaan että kuukausipalkalla oleva ihminenkin Sinne hommaan joutaa minä kieltäydyn. Tämä tulee olemaan yllätys monelle,mutta johonkin on raja vedettävä nyt!!
Töitähän koitan tässä sivussa tehdä niin paljon kun vain niitä on ja työkokeilukin pitäisi aktivoitua toivottavasti pikapuoliin joten nekin tuo omat haasteet….
Minä en saa vuorokausiini enenpää tunteja kun muutkaan ja kun minä kerään kuukausi ansioni sieltä ja täältä ja sitten huomaan taloudellisesti olevan tilanteen ihan järjetön sekä että fyysinen terveys ei ole tietenkään paras näillä diagnooseilla niin nyt ajattelen ensin itseäni ja sen jälkeen ehkä taas joskus näin aktiivisesti vapaaeehtoistyötä.
Sen verran jouduin heti vetämäään takaisin että eläinten ja avun tarpeessa olevia lapsiperheitä tämä ei koske! ja tietenkin luottamustoimeni hoidan,mutta sieläkään enään en ole se joka sanoo että tottakai minä olen ja osallistun… Juu, sen jälkeen jos joku minullekkin edustamisesta maksaa niin varmasti osallistun. Mutta tällä systeemillä en enää!
Mitäs muuta tänne. No, minulla on muutama murtunut varvas joita parantellen vaikka hidasta se tuntuu olevan …
Arki sujuu omalla painolllaan tällä hetkellä. Ihana kertoa että asia on nyt niin. Vaikeuksia onkin riittänyt.
JOulua odotellaan silleen rauhallisesti. Pohdinnasssa edelleen missä Jouluotettaan vastaan ja meneekö esim esikoisemme Isäni luo jo Jouluksi ja osa porukasta sitten perässä sinne vai kuinka tehdään,mutta onhan tässä vielä aikkaa… En stressaa nyt asioista…

Kommentti on suljettu.