Mihin Aika Katoaa??

Ehtihän tässä taas useampi viikko vierähtää, kun olen tänne ehtinyt kirjoittaa…
Siihen on varmasti montakin syytä,mutta yksi syy varmastikkin on se että teen paljon asioita puhelimella ja sillä ei tule kirjoitettua pidempiä juttuja sitten kumminkaan…
Vauhtia on viime viikoissa riittänyt, enenmänkin vuorokausista loppuvat tunnit kesken ja opaskoirakin on ollut kovilla!
Mutta kirjoitan kumminkin ihan joka päivä sivulle www.facebook.com/katjajaopaskoira arkisista menoistamme, joten nyt niitä en tässä kirjoituksessa enään käsittele 🙂 Sieltähän ne löytyvät 🙂
Elämä on kantanut viime viikot Kiitettävästi. En sano ettei niitä aallonpohjia välillä ole pitänyt läpi käydä jotta osaan sitten taas nauttia Elämästä.
Pientä hidastusta tähän loppu viiikkkon tuo flunssa perheessämme, mikä sitten tekee sen että täällä otetaan vähän rauhallisemmin.
Äitini on ollut nyt tämän viikon tässä taas apuna ja samallla s aadaan sen verran sitä jouluakin laitettua mitä sitä täällä nyt laitellaankaan…
Lapset ovat jo niin isoja ettei Joulun merkitys ole enään yhtään sitä mitä se olii silloin kun lapset olivat pieniä.
Mutta näin se Elämä menee ja samalla minä ei-jouluihmisenä pääsen siis omiin Oikeuksiini!
Tukikoira Sisuhan on täällä jonkin verran ollut minkä tuolta opaskoira sivuilta voi lukea,muttta esikoisellamme Katalla menee Hienosti nyt ja Heidän kuulumisethan löydät aina sivulta www.facebook.com/tukikoirasisu
Työkokeilu asiat eivät ole edenneet mihinkään, tämään aamulla soittelin Sinne,mutta vielä ei paikkaa ole löytynyt,mutta kyllä sekin asia tavalla tai toisella järjestyy siihen uskon kumminkin 🙂
Tällä kertaa vain päivitys : Olemme Hengissä ja Elämä Kantaaa! Mutta näin yleistilanteena. Parempaan päin mennään. Hittan varmasti huomaan että Oikeasti Uskallan taas luottaa Eläämään. En joka aamu pelkäää sitä mitä seuraava päivä voikaa tuoda tullessaan ja kuinka syvissä vesissä sitä sitten taas ollaankaan…
En ole Jouluihminen, joten nen yritäkkään uskotella että odottaisin sitä muuuten kun että pääsemme koko perheen voimin rauhottumaan.Sitä huomaan lastenkin jo kaipaavan! Ja kyllähän erityisesti kuopuksemme Inka siitä puuhuukin.

Kommentti on suljettu.