Epilepsia Elämässäni

Niin moneen paikkaan on jo pyydetty Koko Epilepsia Elämäntarinaani, jotta päätin kirjoittaa sen tänne josta se löytyy tulevaisuudessakin varmasti helpoiten ja on kaikkien luettavissa!.
Muutenhan olenkin jo sairauksistani puhunut avoimesti ja niistä saa minulta kysyä aina lisää jos joku asia on jäänyt mietityttämään.
Sairastuin epilepsiaan v.2008. Ehkä se oli odotettavissa ,mutta en ollut sen mahdollisuutta ikinä edes pohtinut. Tätähän edelsi 14 shunttileikkausta hydrogefaluksen jälkeen. Näistä 13 oli tehty 2 vuoden sisään.
Siihen mahtui bakteereja, tulehduksia joita piti hoitaa antibiootein ja leikkauksin . Silloin asuin lähes 2 v sairaalassa. Ihmeetelen tässä vieläkin että miten perhe sen ajan on kestänyt,mutta se olisi toisen kirjoituksen aihe sitten!
Ensimmäinen kohtaukseni tuli yllätyksenä. Olimme kotona. tajusin olohuoneessa etten pysty puhumaan ja olo on vaikea. Mieheni istui toisella sohvalla ja olimme juuri lähdössä viemään Ystävääni junalle. sen verran sain kakistettua jotta Hänelle ei saa kertoa että minulla on mitään vinossa. Olihan minut 2 viikkoa aikaisemmin leikattu ja se oli vielä kaikilla liian hyvin muistoissa. Veimme Ystäväni junaan ja olin kuulemma vielä ihan järkeviä puhunut, itse en muista mitään.
Mutta mieheni tullessa takaisin autooon, jossa odottttelin aloin kouristella kovasti. Mieheni oli heti tilanteen tasalla ja soitti kysille ensiapuun että tämä on tilanne ja ollaan tulossa. Olivat kysyneeet, jota laitettaanko ambulanssi,mutta mieheni oli vastannut että ei kannata, olemme siellä nopeammin kun tuon ja tulkaa vain ulos… Niin he olivat olleetkin ja minä edelleen kouristanen kovaa.. Siinä tehohoitoon minä ja 2. vrk kuluttua kun herään hoitaja kysyy tiedätkö missä olet. oli vastaukseni ettei hajuakaan 🙂
Siitä alkoi tieni Vaikeaa Epilepsiaa sairastavana.
Lääkitystä haettiin ja haetaan edelleen.
Välillä on helpompia aikoja jolloin saatan jopa päiväksi unohtaa koko epielpsian, kyllähän sen silloin muistaa kun on läkkeiden otto aika ja opaskoirani Bopi (www.facebook.com/katjajaopaskoira ) tulee tökkimään. Hän siis todella joko omistaa erittäin hyvän sisäisen kellon myös muun kun ruuan suhteen tai sitten minusta huomaa kun lääke alkaa vähentyä elimistöstä tms…
Minulla kohtaukset tänä päivänä vaihtelevat pienistä poissa oloista tehohoitoa vaativiin kouristuskohtauksiin ja kaikkea siltä väliltä. Niitä on 1-50 keskimäärin kuukaudessa.
Kohtaus voi yllättää milloin ja missä vain. Mutta en anna sen estää Elämääni. Elän epilepsian vuoksi ehkä juuri täyttä Elämää! Jos minulla sitä ei olisi voisin surra näkövammaa, shunttia ja muita asioita ihan Eri paino arvolla!
Eli olen sujut näiden asoiden kanssa. En sano ettei ne välillä kiukuttaisi ja tuntuisi että miksi taas tätä,mutta sitten hetken korkeintaan yön yli ryven ja taas mennään ja entistä kovempaa!!
Tässä pieni sukellus minun epilepsiaani ja kirjoitan lisää tulevaisuudessa varmasti tänne enenmän nyt epilepsiasta, koska nämä kirjoitukseni on tarkoitus jakaa aina suoraaan face sivulle Kasvot Epilepsialle face book sivulle, eli älkää ihmetelkö muutkaan lukijat että nytkö se kirjottaa tästä lähtien vain epilepsiasta, ei todellakaan,mutta nämä epilepsia kirjoitukset tosiaan jaan myös sinne, kyllä kirjoitan jatkossa muustakin,mutta niitä ei sinne jaeta. Ja Toivon ymmärrystä tähän 🙂

Kommentti on suljettu.