Erillainen kokemuskouluttajareissu Iisalmessa

Tänään oli vuorossa Erittäin Rankka Päivä, sen tiesin jo aamulla….
Kello soi 5.45, ja reippaasti hereille, laitoin koirille ruuan ja eikun ulkoilemaan 🙂 Ja kun esikoisemme Kata oli Sisu koiransa kera meillä yötä, olen luvannut Sisunkin silloin hoitaa.. kaikkea sitä lupaakin…
Klo 7 oli taksi pihassa ja matka kohti linja-auto asemaa saattoi alkaa. Mukaan lähti Kata ja Caro. Vielä aamulla säädettiin lähteekö mukaan Niko vai Kata vai molemmat… Eli kaaosta loppuun asti…
Linja-autohan oli toki myöhässä ja meillä kun ei täyttä varmuutta ollut edes mistä bussi lähtee oli jännitys ja tunteet jo aika pinnalla tässä vaiheessa…
Mutta matkan pelasti mukava kuljettaja, joka ei hötkyillyt silti ja matka sujui mukavasti ja pääsimme iisalmeen perille.
Iisalmessa meitä oltiinkin jo vastassa Ystäväni Siirin ja Hänen miehensä Ipen voimin 🙂
Päivääni kuului 2 kokemuskouluttaja luentoa. 2 hyvin Erillaiselle ryhmälle, toiset olivat nuorisoasteenopiskelijoita pää asiassa ja toinen oli sitteen aikuisopiskelijoita. Mutta Aivan Upeat ryhmät olivat kyllä!
Itsellekkin tuli Todella Voittaja fiilis, kun tässä suht heikossa kunnossa kumminkin reissuun lähdin ja pelkäsin kuinka voimat riittävät,mutta Heinosti riittivät ja Kaikki toimi upeasti!
Hyviä Lähihoitajia heistä tulee varmasti!!
Carohan tietenkin oli se kaiken huomion keskipiste ja Hän kyllä otti Yleisönsä Todella Voittajana! Siitä Arasta pelokkaasta koirasta ei ollut enää tietoakaan!!
Ennen iltapäivän kotimatkaa kävimme vielä Siirin kanssa kahvittelemassa ja päivittämässä Fiiliksiä, samoilla Hyvin Positiivisilla molemmat olimme!!
Iisalmessa odottelimme junaa asemalla ja siellä sain taas kertoa kuuntelijoille opaskoirista ja mikä merkitys opaskoiralla onkaan käyttäjälleen ja miksi on tärkeää antaa opaskoiralle työrauha!
Junamatka oli seikkailua täynnä. Juna ajoi jonkun eläimen yli ja ei ollut ensin varmaa pääsemmekö jatkamaan matkaa edes ja siinä minä tietenkin jouduin jo takseja taaas sumplimaan ja väsy alkoi painaa…
Jouduimmme sitten odottelemaan kyytiä reilun vartin Kuopion rautatieasemalla ja silloin oli vasta hermot koetuksella. Siinä oli varsinaisia ihmiskohtaloita liikkelleä… eräskin mies häiriköi kävelemällä caron ohitse tahallaan ja kohti Caroa, kun huomasi sen reagoivan ja loppujen lopuksi KONTTASI Caroa kohti!!! Muristen… Caroa sain tosiaan pitää minäkin jollei Caro olisi kertonut kuka on kuka… Mutta nyt tilanne jo naurattaa silloin se ei sitä todellakaan tehnyt!! ja kukaan salissa ollut ihminen ei mitenkään puuttunut tilanteeseen, ei tietenkään Suomessa!! Ko. mies sammui penkille melkein heti tapahtuman jälkeen, eli siitä voitte päätellä minkälainen oli herran kunto…
Nyt kotona ja heräämisestä ja koirien käyttämisestä siihen että avasin kotioven ehti mennä 12h, JA MINÄ SELVISIN!!!!
Sitä että olisinko selvinnyt ilman Kataa en voi edes kuvitella!
Mutta Voittaja fiilis tämän kaiken älkeen kun tulin kotiin sain kuulla Robin-kissamme käyneen pissillä juuri pestyjen pyykkien päällä pesukoneessa,kun Nikolle oli tullut puhelu juuri kun oli ollut alkamassa laittaa niitä kuivumaan ja Äitiä odotti tutusti ja turvallisesti astianpesukoneen täyttö. Joten Arkeen kiinni taas!
Aamun matkanhan minä nukuin tai olin poissa muuten tästä maailmasta onneksi sen verran oli matkaa että ehdin latautua siinä välissä 🙂 Ja nyt kotimatkankin olin kyllä osittan tokkurassa.. Eli en ole edelleenkään kunnossa, kyllä sen tiedostan minäkin,mutta Tarvitsen Tekekmistä ja Onnistumisen Hippusia että jaksan Elää ja tämähän on juuri Minunlaistani Elämää!!

Kommentit

Erillainen kokemuskouluttajareissu Iisalmessa — 1 kommentti