Kaikkea sitä kokeekin…

Kiirettä on ollut viime päivät ja vaikka tahtoisin kirjoittaa pienissä erissä, ei se ole ihan mahdollista.. Mutta tässä eilisen päivän tapahtumia!!
Aamun aloitin tavalliseen tapaan klo 6 maissa ja koirat herättivät aamulla reippaana tahtoen ulos 🙂
Kotona hoitelin arjen taas rullaamaan, lapset kouluun ja eikun matkaan… Matkaan pääsimme mieheni kyydissä Caron kanssa. Pientä sählinkiä oli siinä, kun oli monessa säädetty aamua eikä se ollut perinteinen aamu, johtuen siitä että sain edellisenä päivänä ison epilepsiakohtauksen lenkillä Caron kanssa. Joka ei muuten jätä minua kohtauksen tullessa ja yhdessä palasimme kotiin 🙂
No, mutta löysimme toisemmme ja pääsimme eteenpäin keikalle!
Keikan jälkeen lähdimme avustajan ja Opaskoira Caron ( www.facebook.com/katjajaopaskoira ) kohti vapaaehtoistyötä ja esittelemäään näkövammaisuutta Kompassiin, Mutta Ikävän Yllätyksen koimme mennessämme ko. paikkaan. Heti tuli nainen äkäisenä kysymään että onko tuo Sinun koirasi? Vastasin toki että kyllä ja kyseessä on opaskoira. Siinä vaiheessa tuli vastaus. Tänne ei saa tuoda koiria täällä on allergisia! Vastaukseni että Opaskoira saa tulla siltikin koska kyseessähän on julkinen paikka! Vastausta en oikein muuta sen jälkeen saanut, totesimme tässä vaiheessa että silloin meidän on poistuttava. Jos kerran koira ei saa olla, mihin olisin koiran tässä vaiheessa laittanut. Tässä vaiheessa soti vastaan heti Suomen laki ja asenneongelma!! Koska allergia- ja astmaliittokin sanoo että allergiat ovat lääkkeillä hoidottavaissa, mutta meidän näkövammaisuus ei ole. Ja opaskoira on minulle välttämätön apuväline. Ja olin tulossa suoraan toisaalta ja jatkamassa sen jälkeenkin.
Tässä vaiheessa minultakin paloi jo pinna, painelimme Pohjois-Savon Näkövammaiset ry:n toimistolle ja siellä sitten vietimme mukavan kerho tapaamisen ja sain hoidettavakseni myös esikoiseni tukikoira Sisun!
Paha mieli tästä jäi. Yhteisö joka vastustaaa rasismia syyllistyy näin siihen itse täysillä. Kuten yleisesti tiedetään, olen hyvin ymmärtäväinen näissä allergia-asioissa ja hyväksyn ne, mutta näin asian minulle vastaan tullessa ja hyvin hyökkäävästi niin täältä saa vastapalloon varmastikkin!
Kommenttina olen saanut että tee rikosilmoitus jne. Siihen en lähde ainankaaan tällä ajtuksella, mutta haluan asian julkisuuteen. Kyllä odotetaan meidän olevan niin suvaitsevaisia maahanmuuttajia kohtaan, mutta sitten vasta palloon he omissa yhteisöissään syylistyvät rasismiin näin!!!
Jossain sähköpostissa mikä oli tullut asian tiimoilta, oli pitkän viesti joka on Kuopion Setlementin ylläpitämä paikka maahanmuuttajille ja vammaisille, ainankin nettisivujen Tapahtumaa koskevassa jossain viestissä on mainittu että jos koira ei tulisi paikalle, mutta kun kumma että meistä kumpikaaan toisen esittelijän kanssa ei tälläistä ole havainnut, mutta luulisi että mikäli emme kommentoi missään vaiheessa asiaa, olisi asia hyvä varmistaa…. Ja silloin olisin jo asiasta nostanut metelin!!!
Vien asian Opaskoira Yhdistyksen tietoon ja toivon että asia lähtee sieltä etenemään…
Kielletäänkö sitä myös siis tapahtumiin osallistumista ihmisiltä joilla on koira kotona??? Koska jokainen koiraihminen tuo yhtä paljon koirahilsettä kun yksi opaskoira!!!! Palaan vastamstikkin asiaan!!!
Tämän kaupunki sähläyksen jälkeen menimme kotiin ja tunnin reipas metsälenkki sai vähän tunteita rauhoittumaan!
Sen jälkeen pääsimme Caron kansssa monta vuotta haaveiltuun Koirakylpylään ja kohteena oli Koirakylpylä Aaltotassu. Paikka jota voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle! Upeaa palvelua!
Paljon kuvia löytyy sivulta www.facebook.com/katjajaopaskoira. Asenne oli mahtava paikassa ja Suur Kiitos Sannalle joka teit tämän mahdolliseksi!!! Verkostoituminen on siis tärkeä asia!! Sitä kautta tämä tuli mahdollliseksi!!
Meillä oli mukana tytöt ja esikoisemme jäi sitten omaan kotiinsa paluu matkalla. Ja tästä syystä Sisu -koiruus jäi meille. Inka-täti hoiti pikkkuisen ukon ja nukkui sen vieressä yönkin. Aamulla kylllä tänään minä käytin Sisun ulkona samalla kun isommatkin koiruudet…
Tänään Sisu pääsee harjoittelemaan yksinoloa.
Seikkailua tähän aamuunkin kuuluu aika paljon, kun minun myk kyytini jätti minut johonkin ihan ties minne ja kun Caron kanssa olimme kahdelleen ei ollut enään hajuakaan missä ollaan, olimme mystisten autojen perässä, löytyi mattojen tammausteline jne ennen kun tajusin ettei me olla siellä missä pitäis.. mutta hoh hoijaa silloin ei ketään missään!! Onneksi minulla on Erittäin Upea Opaskoira joka ottaa rennosti kriisitilanteessakin ja silloin koira ottaa todella homman haltuunsa, vaikka käyttäjä on ihan pihalla, kuralammikoiden, savivellien jne jälkeen päädyimme oikealle ovelle. Ja kyllä siitä hymy huulille tuli kun olin koiran tassuja pyyhkimässä tuli talon asukas juuri että oletko menossa sisään vai ulos ja vastain että sisään kai en ole varma kyllä olenko oikassa paikassa ja vastaus oli että Kyllä olet, silloin tämän aamun Hymy tuli jo minunkin huulilleni!!

Kommentit

Kaikkea sitä kokeekin… — 1 kommentti

  1. Olipas sekin tapaus! Opaskoirahan on olennainen ja kiinnostava osa, kun kerrotaan näkövammaisuudesta. Siellä toisessa päässä ei ilmeisesti oltu ihan tilanteen tasalla.